BLOGIARKISTO

Tasa-arvoinen ja yhdenvertainen Suomi kuuluu kaikille

01.07.2017

Pride-viikko värittää 26.6.-2.7. Helsingin kaupunkikuvaa sateenkaaren värein. Viikko huipentuu lauantaina 1.7 Pride-kulkueeseen, jossa tuhannet suomalaiset haluavat osoittaa, että tasa-arvoinen ja yhdenvertainen Suomi kuuluu kaikille. Samana päivänä järjestetään Pride-kulkueita myös esimerkiksi Oslossa ja Madridissa. Helsinki Priden teemana on Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi ”Vapaus ja vastuu”. Teeman kautta halutaan nostaa keskusteluun sekä yksilön että yhteisön näkökulmasta tärkeät aiheet; ihmisoikeudet, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. 

Pride-viikko nostaa otsikoihin ja mieliin sen, että suomalainen, tasa-arvoinen ja yhdenvertainen yhteiskunta ei ole vielä valmis. Vastuuta yhdenvertaisuuden edistämisestä on kuitenkin kannettava muutoinkin kuin Pride-viikon muistattamana.

”Ihmisoikeudet eivät ole mielipidekysymyksiä, eivätkä ne ole kenenkään yksinoikeus. Ihmisoikeudet kuuluvat tasapuolisesti kaikille. Lainsäätäjien tehtävänä on huolehtia siitä, että kaikkia yhteiskunnan jäseniä koskevat samat oikeudet. Ihmisten juridinen tasa-arvoisuus ei voi olla asenteista kiinni.” Näin kirjoitimme yhdessä Saara-Sofia Sirénin kanssa viime syksynä äitiyslain käsittelyä ja translain uudistusta koskevassa kirjoituksessamme. Nyt kansalaisaloitteena eduskuntaan noussut äitiyslaki on edennyt lakivaliokuntaan, joka aloittaa sen käsittelyn tulevana syksynä. Seuraamme asian käsittelyä tiiviisti.

Ihmisoikeuksia loukkaavat epäkohdat translaissa on saatava korjattua pian. Laissa esiintyvien räikeimpien ongelmakohtien korjaamiseksi on jo olemassa lakialoite, jonka on allekirjoittanut 85 kansanedustajaa. Nyt tuo laki olisi saatava pian käsittelyyn. Tämän lisäksi on mielestämme selvää, että translaki tarvitsee kokonaisuudistuksen lähitulevaisuudessa. Kokonaisvaltaisen uudistustyön tulee olla viimeistään seuraavan hallituksen agendalla.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistäminen ei ole pois keneltäkään muulta. Kysymys on sellaisista uudistuksista, joilla ei ole minkäänlaista vaikutusta valtaväestön elämään, mutta nämä muutokset ovat hyvin merkittäviä sille joukolle, joiden elämää ja arkea nykyisen lainsäädännön epäkohdat haittaavat ja joiden ihmisoikeuksia loukataan.

1.3.2017 voimaan astunut tasa-arvoinen avioliittolaki oli tärkeä askel kohti yhdenvertaisempaa ja suvaitsevaisempaa yhteiskuntaa. Olemme ylpeitä, että saimme äänestää eduskunnassa tämän lain puolesta. Työ seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistämiseksi on kuitenkin monilta osin vielä kesken. Yhdenvertaisuutta loukkaavien lakien uudistamistyötä tulee jatkaa määrätietoisesti ja rivakasti, myös Pride-viikon humun jälkeen.


Koululaisten kesälomat vaativat päivitystä

09.06.2017

Koululaisten kesälomat ovat nykymuodossaan agraariajan jäänne, josta olisi jo korkea aika siirtyä eurooppalaiseen aikaan. Emme ole vuosiin päivittäneet koulujen työaikoja huolimatta siitä, että 2010-luvun yhteiskuntamme edellytykset ovat tyystin toisaalla kuin ennen. Väistämättä herää ajatus, miksemme jo elä alati kasvavien ja merkityksellisempien matkailu- ja palvelualamme vaatimusten mukaisesti.

Kesäkuun alussa  alkavat kesälomat aiheuttavat erityisesti pienten koululaisten perheille ylimääräistä pohdittavaa, koska vanhempien lomat ajoittuvat  yleensä myöhemmäksi. Lomat täytyy sovittaa niin, ettei lasten tarvitse olla kohtuuttoman kauan  päivisin yksin kotona ja kun näin kuitenkin käy, täytyy perheen pienille keksiä ohjelmaa.

Viimeksi teimme merkittäviä muutoksia koulujen työaikoihin neljäkymmentä vuotta sitten, kun kouluissa siirryttiin kuusipäiväisestä työviikosta viisipäiväiseen ja kesäloma lyheni nykyiselleen. Aiemmin koulujen lomakaudet noudattivat viljely- ja niittotöiden sanelemaa pakkoa. Oli luonnollista, että kun peltotöitä tehtiin, niin jokainen kykenevä käsipari tarvittiin töihin, ei koulunpenkille. Enää tällaisen kulttuurin sanelemaa pakkoa ei ole.

Sen sijaan on sanomattakin selvää, että nykyinen kesälomakautemme pakottaa matkailu- ja palvelualaamme niille epäsopivaan muottiin. Suomessa useiden perheiden kesälomat loppuvat elokuun alkupuoliskolla koulujen syyslukukauden käynnistyessä. Lukuisat matkailukohteet laittavat silloin lapun luukulle kesätyöntekijöiden palatessa opiskelemaan ja kotimaan matkailun hiljentyessä. Keski-Euroopassa lomasesonki on kuitenkin tuolloin vasta parhaimmillaan ja innokkaita lomailijoita saapuu meille saakka – usein pettymään, kun paikat ovatkin jo kiinni. 

Matkailuala on globaali ja nopeasti kasvava tulevaisuudenala. Suomen matkailutulot ovat olleet jo useamman vuoden yli 13 miljardia euroa. Summa sisältää suomalaisten ja ulkomaisten matkailijoiden kulutusmenot Suomessa.  Alalla arvioidaan olevan mahdollisuuksia kasvaa jopa 20 miljardiin euroon vuoteen 2025 mennessä. Matkailuklusterin toivotaan kasvavien verotulojen ohella työllistävän kymmenen vuoden kuluttua nykyisen 140 000 ihmisen sijaan noin 180 000 henkilöä. Kerrannaisvaikutukset kuljetus-, rakennus- ja kaupan alalle ovat merkittävät.  Matkailutoimialat edustavat 3,8 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Tämä on kaksi kertaa enemmän kuin maa- ja metsätalous ja puolitoista kertaa enemmän kuin elintarviketeollisuus.

Tässä olisi jo perustetta päivittää kesälomakaudet vastaamaan muuta maailmaa ja palvelemaan sieltä tulevaa kysyntää. On selvää, että ulkomaalaiset matkaajat suuntaavat lomallaan sinne, missä on valmius ottaa turisteja vastaan. Matkailusesonki jää meillä valitettavan lyhyeksi, mikä on merkittävä kansantaloudellinen tappio. Kesälomien alkamisen siirtämistä kahdella viikolla myöhemmäksi ovat ehdottaneet muun muassa Suomen yrittäjät, Keskuskauppakamari ja Elinkeinoelämän keskusliitto.

Tietenkin rytmityksen muutos tulisi vaikuttamaan moniin asioihin, esimerkiksi ylioppilaskirjoitusten ja yhteishaun aikatauluun. Tämä tarkoittaa vain sitä, että asia täytyy suunnitella mahdollisimman tarkasti. Tällä hetkellä olemme jumiutuneet juupas-eipäs-väittelyyn, jonka sijasta ehdotan, että kesälomien siirtoa aletaan nyt selvittää laajasti ja kiihkottomasti.


Vihreiden miesten mentävä aukko

27.05.2017

Kuvittele tilanne, jossa Suomen alueelle, Helsingin tai jonkun Itä-Suomen kaupungin hallintorakennusten ympärille ilmestyy aseistautuneita joukkoja, jotka eivät kanna minkään maan tunnuksia. He toimivat organisoidusti ja heillä on tavoitteena ottaa haltuunsa osa Suomen alueesta. Vielä joitakin vuosia sitten vastaavanlainen skenaario olisi kuulostanut hyvinkin kaukaahaetulta, mutta juuri näin tapahtui Ukrainaan kuuluvalla Krimin niemimaalla vuonna 2014.

Krim vallattiin kansainvälisiä sopimuksia rikkoen käyttäen tunnuksettomia, järjestäytyneitä aseellisia toimijoita, joilla oli välineinään kalustoa, jota oli totuttu näkemään vain valtiollisen sotilaiden käytössä. Nämä Venäjän ”pienet vihreät miehet” aiheuttivat sekaannusta Ukrainan sisällä hidastaen jo ennestään lamaantunutta valtion päätöksentekokykyä. Kyseessä oli mittava häirintä- ja valtausoperaatio, josta on sittemmin tullut yksi merkittävä esimerkki hybridisodankäynnistä. Lopulta Venäjän toimet käynnistivät tapahtumaketjun, joka laajeni aseelliseksi selkkaukseksi eurooppalaisen maan rajoilla. Tosiasiassa osa Ukrainaa oli valloitettu laittomasti Venäjän toimesta ja Ukraina kävi sotaa alueensa itärajalla.

On fakta, että turvallisuusympäristömme on muuttunut. Ulkoinen ja sisäinen turvallisuus kytkeytyvät yhä vahvemmin toisiinsa, eikä näitä kahta voida juuri enää erottaa toisistaan. Naapurinamme on valtio, joka on käyttänyt sotilaallista voimaa saavuttaakseen omat poliittiset päämääränsä. Tämä on selonteoissakin tunnustettu tosiasia, johon meidän tulee varautua. Samalla tulee muistaa, että hybridisodankäynti ei ole uusi ilmiö, vaan tunnuksettomien joukkojen käyttöä ja vihollisen johtamista harhaan on käytetty vuosisatojen ajan.

Aluevalvontalaissamme ja puolustuksessamme on ollut ”vihreiden miesten mentävä aukko.” Voimassa oleva aluevalvontalakimme on laadittu aikana, jolloin oletettiin, että vain ulkomaiset valtion asevoimien tunnuksin varustetut sotilaat, sotilasajoneuvot sekä valtionalukset- ja ilma-alukset voivat loukata alueellista koskemattomuuttamme. Toisin sanoen maamme rajojen yli on voinut tulla vain vieraan valtion tunnuksia kantavat asevoimien sotilaat, joita vastaan omat puolustusvoimamme ja turvallisuusorganisaatiomme voivat toimia. Ukrainan tapahtumien jälkeen olemme astuneet uuteen aikaan, jolloin emme valitettavasti voi olettaa, että vastapuoli noudattaa kansainvälisen oikeuden periaatteita.

Suomen aluevalvontaviranomaisten (sotilas-, rajavartio-, poliisi-, tulli-, merenkulku- ja ilmailuviranomaiset) tulee voida puuttua alueloukkauksiin välittömästi myös hybridisodankäynnin kaltaisissa tilanteissa. Tämän johdosta hallitus on antanut esityksen aluevalvontalain ja rikoslain muuttamisesta niin, että lain piiriin kuuluisivat myös sotilaalliset uhat, joiden valtiollista alkuperää, tunnuksia ja kalustoa ei voida heti suoraan tunnistaa. Riittää, että joukot ovat sotilaallisesti järjestäytyneitä ja heillä on kalustoa, jolla voidaan suoraan uhata alueellista koskemattomuuttamme.

Tällaisilla joukoilla olisi ehdoton kielto saapua tai oleskella maassamme ja kiellon rikkominen olisi rikoslaissa kriminalisoitu. Näitä joukkoja vastaan voidaan käyttää voimakeinoja koko Suomen alueella.

Hallituksen esitys on tarpeellinen ja se tekee aluevalvontalaistamme ajantasaisemman. Suomen on kyettävä vastaamaan alueellisiin uhkiin tilanteessa, jossa vastapuoli ei välttämättä noudata kansainvälisen oikeuden periaatteita. Esitys parantaa huomattavasti kykyämme vastata laajemmilla keinoilla hybridivaikuttamisen asettamiin uhkiin. Erityisen tärkeää on, että esitys ei vaadi suuria muutoksia aluevalvontalakiin eikä se muuta aluevalvontaviranomaisten vastuualueita, mutta vaatii parempaa poikkihallinnollista yhteistyötä eri viranomaisten välillä. Ennen kaikkea lakimuutos parantaa turvallisuuttamme.


Kokoomus