BLOGIARKISTO

Hyvä helsinkiläinen ja naapuri

11.04.2019

Hyvä helsinkiläinen ja naapuri,

Olemme onnekkaita - saamme asua hienossa, pienessä metropolissa, vehreiden puistojen ja meren ympäröimänä. Meitä on jo reilusti yli 600 000 ja mikä parasta, lisää helsinkiläisiä on muuttamassa tulevina vuosina naapureiksemme.

Minulla on unelma, unelma Helsingistä, joka ei kalpene muiden metropolien rinnalla ja joka on hyvä kotikaupunki asukkailleen.

Koko Suomella menee hyvin, jos Helsinki menestyy. Pääkaupunkiseutu tuottaa kolmanneksen koko maan bruttokansantuotteesta. Tämän faktan ymmärtäjiä tarvitsemme Arkadianmäelle lisää. Nurkkakuntaisesta ajattelusta Helsingin ja muun Suomen välillä pitää päästää irti.

Me emme kisaa muiden suomalaisten kaupunkien kanssa osaavasta työvoimasta tai sijoituksista, vaan kilpailijamme löytyvät Itämeren rannoilta, samoista kaupungeista, joiden hyvät käytännöt voisimme ottaa itsekin käyttöön.

Liikenteen osalta haluan ottaa mallia Kööpenhaminasta, jonka tavoitteena on olla hiilineutraali fillarikaupunki, jossa myös yksityisautoilijat otetaan huomioon. Terveyspalveluiden suhteen taas katse pitää kääntää kohti Tukholmaa, ja päästää suomalaisetkin valitsemaan itse. Virosta voidaan ottaa opiksi mm. sähköisistä palveluista. Ihmisten tekemät valinnat on valjastettava yhteiskuntaa uudistavaksi voimaksi.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin potkaista talous kunnolla käyntiin. Se ei onnistu vippaamalla tulevilta sukupolvilta, vaan konkreettisin, yrittäjyyttä edistävin toimin. Me tarvitsemme lisää kivijalkakauppoja ja korkeuksiin kurkottavia start-upeja sekä kaikkea siltä väliltä. Lopulta kuitenkin juuri yrittäjät maksavat julkiset palvelumme.

Minusta Helsingissä hienointa on sen ainutlaatuinen luonne. Jokainen kaupunginosa on omanlaisensa - rouheaa ja hienostunutta, muttei koskaan hienostelevaa.

Helsinki on rehellinen ja aito kaupunki. Sellainen, joka ansaitsee sinnikkään puolustajansa myös valtakunnallisessa päätöksenteossa.


Terve järki kunniaan

09.04.2019

Kuluneen vaalikauden leimaa-antaviin piirteisiin kuuluu monenlainen vapauksien lisääminen niin ihmisille kuin elinkeinotoimintaan. Työhön ovat osallistuneet kaikki ministeriöt ja hallinnonalat. Olemme purkaneet useita elämää hankaloittavia turhia normeja. Joukossa on isoja, kuten kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen, ja pieniä, kuten parkkikiekon muodon ja värin säätelyn poisto.

Alkoholilain kokonaisuusuudistuksessa tehtiin suuri joukko pieniä, mutta monille tärkeitä uudistuksia. Esimerkiksi ravintoloiden aukioloajat vapautuivat kokonaan ja anniskeluajoissa tuli helpotuksia. Ravintolasta saa myydä juomia myös ulos ja juomavalmistajat saavat myydä omia tuotteitaan ilman vaatimusta näennäisestä elintarvikekioskista. Tehdyt uudistukset ovat tärkeitä sekä kansalaisvapauksien että elinkeinotoiminnan ja työllisyyden kannalta.

Lakien ja järjestelmien pitää helpottaa ihmisten elämää - ei vaikeuttaa sitä. Ylisääntely on kallista niin julkiselle taloudelle kuin lopulta laskut maksaville yrittäjillekin. Norminpurkua on jatkettava tulevaisuudessakin. Seuraavaksi on tartuttava esimerkiksi apteekkisääntelyyn. Apteekkilupien tarveharkinnasta on luovuttava ja turvalliset itsehoitolääkkeet on vapautettava päivittäistavarakauppaan. Saadaksemme elää virkeässä ilmapiirissä, tapahtumien ja kokoontumisten järjestämisen kynnyksen tulee olla matala. Lupaprosesseja on kaiken kaikkiaan sujuvoitettava. Lupaprosessien määräaikojen tulee olla kohtuulliset. Tarvittavien ilmoitusten on onnistuttava ”yhden luukun periaatteella” ja yhdellä kysymisellä.

Alkoholilainsäädäntömmekään ei ole vielä kunnossa. Olemme eurooppalainen maa, jossa juhla-aterian kaikki osat on voitava hankkia samasta paikasta. Kaupan vahvuusrajoja tulee nostaa, jotta viiniä saa ostaa ruokakaupoista. Myös ravintoloille tulee antaa ulosmyyntioikeus viineihin ja anniskelun arvonlisävero on alennettava ruuan arvonlisäveron kanssa samalle tasolle. Vähittäismyyntilupa voisi kuulua automaattisesti jokaiseen anniskelulupaan ja valmistuslupaan, ja sen voisi aktivoida pelkällä ilmoituksella. Markkinoinnin osalta meidän täytyy kumota nykyiset absurdit somesäännökset, joissa toimija on velvoitettu poistamaan hallitsemiltaan sivuilta kuluttajien kirjoittamat kehut tuotteista, mutta haukut saa jättää. Elintarvikemyyntiä koskevista ehdoista vähittäismyynnissä on luovuttava. Tarvitsemme myös selkeän ratkaisun koskemaan alkoholijuomien etämyyntiä. Suomalaisille kuuluvat samat oikeudet ja vapaudet kuin muillekin EU-kansalaisille.

Julkinen hallintomme kaipaa muutenkin siirtymistä kokeilukulttuuriin. Sen sijaan, että luodaan heti jotain suurta ja valmista, on parempi lähestymistapa kokeilla pienellä kynnyksellä useampaa vaihtoehtoa. Niistä voi valita parhaat ideat, joita lähteä edistämään. Sääntelyä vähentämällä pystytään parantamaan meidän kaikkien elämänlaatua. Lisäksi norminpurku edistää kaupunkikulttuuria sekä tekee Suomesta ja Helsingistä entistä houkuttelevamman matkakohteen.

Yhteiskuntamme olisi paljon ilmavampi paikka, jos näkisimme haasteiden sijaan mahdollisuuksia. Luotetaan suomalaisiin, kyllä me osaamme tehdä fiksuja ratkaisuja.


Pelko pois turpo-keskustelusta

01.04.2019

Ensi vaalikaudella Suomi tekee mittavia uudistuksia puolustuskykynsä ylläpitämiseksi. Horneteille etsitään seuraajaa, ja merivoimien Laivue2020-hanke etenee. Erityisesti Hornetien seuraajista on käyty keskustelua ja kovaa hintaa on kritisoitu. Onkin totta, että oman puolustuksemme kehittäminen ja ylläpito on kallista. Pelkkää hintalappua ei silti voi tuijottaa. Suomen on saatava kalusto, jolla voidaan ylläpitää uskottavaa puolustusta vielä vuosikymmeniä hankinnan jälkeenkin. 

HX-hankkeessa ollaan penätty avoimuutta, mutta muu turvallisuuspoliittinen keskustelu onkin Suomessa sitten laahannut jäljessä jo vuosikausia.

Viime päivinä mediassa ollaan kuitenkin onneksi herätty ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeyteen vaalikentillä. Kuluneen vaalikauden puolustusvaliokunnassa vaikuttaneena otan tämän avauksen ilolla vastaan. Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan olisi syytä olla paitsi yksi tulevien eduskuntavaalien kantavista kärkiteemoista, mutta myös pitkän aikavälin sitoumus, josta meidän kaikkien olisi alettava kiinnostua.

Suomen kannalta keskeisiä toimijoita turvallisuutemme kannalta ovat Nato ja EU. Naton kanssa teemme tiivistä kumppanuusyhteistyötä niin yhteistoimintakyvyn kehittämisessä, harjoitustoiminnassa kuin yhteisen tilannekuvan ylläpidossa. Vaikka yhteistyömme on tiivistä, ei se vie meitä yhtään lähemmäs turvallisuuden keskeisintä ydintä eli turvatakuita. Olemme ulkokehällä niin kauan kuin kansallinen päätöksemme on olla hakematta Nato-jäsenyyttä. On virheellistä kuvitella Naton antavan meille kattavaa turvaa ilman jäsenyyttä. Rajat jäsenen ja läheisenkin kumppanin välillä ovat täysin selvät.

Kun Nato viime syksynä järjesti suurimman sotaharjoituksen sitten kylmän sodan, oli Suomi ja Ruotsi kutsuttu mukaan. Trident Juncutre 2018 –harjoituksen avulla harjoittelimme oman alueemme puolustamista, mutta emme osallistuneet viidennen artiklan mukaiseen toimintaan. Oman alueemme puolustuksen harjoitteleminen on kansallisesti meille erittäin hyödyllistä ja tärkeää, mutta parhaimmat turvan saisimme, jos meidän takana olisi omien puolustusvoimien lisäksi kohta kolmekymmentä Naton jäsenmaata ja artikla 5.

Naton päätehtävä on kuitenkin omien jäsenvaltioidensa turvaaminen, eikä paluuta ennen Krimin valtausta vallinneeseen kriisiharjoituksiin keskittyvään aikaan ole näköpiirissä. Maailma on muuttunut ja Nato sen mukana.

Samalla kuin EU ja Nato tiivistävät turvallisuusyhteistyötä uusien uhkakuvien, kuten hybridiuhkien saralla, olemme me Suomena täysillä mukana vain toisessa järjestössä. Nato ja EU eivät tietenkään halua rakenteistaan päällekkäisiä, vaan toisiaan tukevia – ja se ensimmäinen tukipilari kovan turvallisuuden saralla on Nato. Suomi jää paljosta paitsi, kun se ei pääse osallistumaan yhteistyön syventämiseen täysimääräisesti.

Minusta Suomen paikka on Natossa. Jäsenyyden haun ensimmäinen askel olisi avoimen, rehellisen ja älyllisen turvallisuuspoliittisen kansalaiskeskustelun käynti. Mielipiteitä täytyy voida vaihtaa, mutta argumenttien tulee perustua faktoihin. Asiantuntijoitakin soisi kuunneltavan. Nato-jäsenyys ei poista tarvetta kansallisen puolustuksen kehittämiselle tai EU:n puolustusyhteistyön syventämiselle. Se kuitenkin antaa Suomelle parhaat eväät joilla vastata Itämeren alueen muuttuneeseen turvallisuusympäristöön ja haasteisiin, joita kohtaamme.


Kokoomus