BLOGIARKISTO

Tippako ei tapa?

20.01.2011

Tammikuun puolessavälissä mennään… Tipatonta tammikuuta viettävillä on kidutusta jäljellä enää siis pari viikkoa. Sitten saa taas juoda – ja vaikka kaksin käsin jopa 11 kuukautta! Tipattomat tammikuut ym. ovat toki positiivisia ja ehdottoman kannatettavia asioita, mutta tuntuu että niitä hehkuttamalla, viedään huomiota pois sieltä, missä huomiota todella tarvittaisiin.

Joululomien loputtua yhä useammassa suomalaisessa perheessä on taas jouduttu havahtumaan siihen tosiasiaan, että viinaa ”on tullut otettua”. Töihin paluu ei onnistu ilman ammattiapua. Suurin loman jälkeistä päihdehoitoa tarvitseva ryhmä ovat alkoholinkäyttäjät, jotka eivät pysty lopettamaan juomista. Lomien jälkeen hoitoihin hakeutuu aiempaa huonokuntoisempia asiakkaita. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään kausiluonteisesta ongelmasta, vaan arjessamme aina läsnä olevasta vakavasta sairaudesta.

Viina on viisasten juoma. Ikävä kyllä viisautta tai geneettistä altistumista ei testata ennen kuin juominen on sallittua, vaan jokainen 18 vuotta täyttänyt katsotaan kyllin viisaaksi. Ja oikeassa elämässä, harva meistä odottaa siihen ikään, vaan aina löytyy niitä vielä ”viisaampia”, jotka suostuvat hankkimaan tätä viisasten juomaa itseään paljon nuoremmille – pahimmissa tapauksissa jopa pienille lapsille.

Valtaosa meistä on siis joskus juonut alkoholia, ja moni on kokenut useampia humalatiloja. Hälyttävintä on kuitenkin se, että noin 15 % alkoholia joskus nauttineista sairastuu jossain elämänsä vaiheessa alkoholiriippuvuuteen. Päihderiippuvuus on sairaus, joka vaikuttaa ihmisen fyysiseen, psyykkiseen, henkiseen ja sosiaaliseen olemukseen. Sairaus on pysyvä ja se etenee vähitellen ja johtaa hoitamattomana ennenaikaiseen kuolemaan.

Suomessa on viime vuosina käyty paljon keskustelua siitä, pitäisikö lakia muuttaa siten, että alkoholistin voisi laittaa pakkohoitoon. Keskustelua on herättänyt erityisesti raskaana olevien ja päihteitä käyttävien naisten pakkohoito. Nykyisen käytännön mukaan alkoholistin on itse haluttava apua, jotta häntä voidaan hoitaa. Osa ymmärtää tätä apua hakeakin, mutta valitettavasti suuri osa ei tajua omaa tilaansa ennen kuin hengenlähtö on lähellä – ja ikävä kyllä, usein ei silloinkaan.

Kyseessä ei valitettavasti ole vain alkoholistia itseään koskettava ongelma, vaan myös alkoholistin lähellä olevat ihmiset joutuvat kärsimään. Joka kymmenes suomalainen on kasvanut kodissa, jossa vanhempien liiallinen alkoholinkäyttö on aiheuttanut koko perheelle ongelmia. Tämä tarkoittaa puolta miljoonaa alkoholin varjossa elänyttä lasta. Lapsille alkoholista aiheutuvien haittojen vähennys on kirjattu hallitusohjelmaan, mutta omia projekteja lasten huomioimiseksi ei ole vielä suunnitteilla.

Tippa ei tapa, mutta tipoista usein huomaamatta kertyvään jatkuvaan juomiseen hukkuu edelleen aivan liian moni alkoholisti perheineen. Kuten olen jo joskus aikaisemmin julkisuudessa sanonut, olen itse jonkinasteisen alkoholistien pakkohoidon kannalla. Toinen asia on sitten se, millaista pakkohoitoa tarvittaisiin, kuka sen määräisi, kenelle ja kuka toimisi maksumiehenä. Alkoholismi ja alkoholistien pakkohoito on perinteisesti ollut arka aihe, mutta arkoihinkin aiheisiin on uskallettava puuttua!


Kokoomus