BLOGIARKISTO

Liikutamme itsemme terveiksi

17.05.2011

Liikunta eri muodoissa on kuulunut aina tärkeänä osana elämääni. Olen harrastanut mitä erilaisimpia liikuntalajeja satubaletista tanhuun ja lumilautailuun. Rakkaimmat nuoruusmuistoni liittyvät Lahteen ja jalkapalloharrastukseeni. Laji kiehtoi ja vei mukanaan useiden vuosien ajan. Ei tarvinnut koulun jälkeen miettiä mihin menisi, kun treenit futiskentällä kutsuivat miltei joka päivä. Vuosien vieriessä futis on jäänyt, mutta tilalle on löytynyt paljon uusia, ihania lajeja.

Läheskään kaikki Suomessa eivät ikävä kyllä ole löytäneet liikunnan iloa - osa omasta tahdostaan, osa itsestään riippumattomista syistä. Niin ikävää kuin se onkin todeta, niin liikkumattomuus on kansallinen ongelma Suomessa. Olemme viime vuosina joutuneet seuraamaan huolestuttavaa kehitystä suomalaisten terveyden rapautumisesta. Tämä koskee niin nuoria kuin vanhoja. Yhä useampi viettää työpäivänsä istuma-asennossa ja myös illat tuppaavat itse kullakin vierähtämään joko television tai tietokoneen äärellä. Informaation ja palvelujen aikakaudella näyttäisimme siis passivoituvan fyysisesti ja jako hyvä- ja huonokuntoisten välillä kasvaa. Lisäksi liian vähäisen liikunnan on arvioitu aiheuttavan Suomellle 300 - 400 miljoonan euron vuosittaiset kustannukset.

Erityisen hälyttävää on mielestäni nuorten kestävyyskunnon huomattava heikentyminen ja kasvava ylipainoisuus. Painopiste tulisikin mielestäni suunnata lasten ja nuorten liikuntaan. Tukea tarvitaan muun muassa lasten ja nuorten liikunnan kehittämiseen sekä päivittäisen liikunnan lisäämiseen. Varsinkin koulu- ja seuraliikunnan merkitys hyvien liikuntatottumusten edistäjänä on ensiarvoinen. Lapsena opitut liikuntatottumukset on helppo siirtää aikuiselämään, jos urheilu on ollut mielekästä.

Mielestäni jokaisella lapsella on oltava oikeus vähintään yhteen harrastukseen perheen sosioekonomisesta tilanteesta huolimatta. Sama tavoite on kirjattu myös Helsingin kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan. Kaupunki onkin lähtenyt kehittämään kunnianhimoisesti matalan kynnyksen liikuntapalveluja niille lapsille ja nuorille, joilla on vaarana jäädä liikuntaharrastuksista syrjään. Esimerkiksi toimeentulotuen asiakkuudessa olevien helsinkiläisperheiden lasten harrastusmenot sisältyvät osittain toimeentulotuen perusosaan. Lisäksi täydentävää toimeentulotukea voidaan myöntää pitkäaikaisesti toimeentulotukea saavien lasten harrastusmenoihin. Harrastusmahdollisuuksien tukeminen on äärimmäisen tärkeää lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Terveys on paitsi ihmisen tärkeimpiä arvoja, myös tärkeä taloudellisen, sosiaalisen ja inhimillisen kehityksen kulmakivi. Jo muutama liikuntakerta viikossa kohentaa yleiskuntoa, parantaa lihasvoimaa, tasapaino- ja koordinointikykyä. Henkistä hyvinvointia liikunta lisää muun muassa tuottamalla mielihyvää, parantamalla stressinsietokykyä sekä vahvistamalla itsetuntoa. Monelle paineiden kanssa kamppailevalle ihmiselle liikunta on tärkeä latautumistapa. Pienikin määrä liikuntaa kohentaa tuntuvasti mielialaa, mikä puolestaan auttaa joskus löytämään ratkaisuja ylitsepääsemättömiltäkin tuntuviin ongelmiin.

Liikkumisen tulee olla ennen kaikkea hauskaa ja rentouttavaa, ei missään nimessä väkisin vääntämistä. Liikunnan ja hyvinvoinnin suhteen kannattaa olla itsekäs, sillä niihin käytetty aika maksaa itse itsensä takaisin korkojen kera. Liikutaan itsellemme hyvä olo!


Yrittäminen ei saa olla sukupuolesta kiinni

10.05.2011

Vaikka Suomen luulisi olevan tänä päivänä tasa-arvon mallimaa, ei totuus käytännössä ole näin. Naisten ja miesten asema työmarkkinoilla on yhä monin paikoin epätasa-arvoinen, mikä näkyy erityisesti naisyrittäjien arjessa.

Olen itse työskennellyt lähes kymmenen vuotta yrittäjänä ennen valintaani kansanedustajaksi ja tiedän, kuinka vaikeaa itsen elättäminen yrittämällä voi olla. Sen lisäksi, että yrittäjältä vaaditaan usein äärimmäisen pitkää kärsivällisyyttä byrokratian kanssa, on oman työn ja yksityiselämän organisoiminen monesti ns. mahdottomuuksien taidetta.

Yrittäjän työhön kuuluvat epäsäännölliset ja usein pitkät työpäivät vaativat suurempia työelämän joustoja. Niitä tarvitaan varsinkin pk-sektorilla, jossa naisyrittäjien perheen ja työn yhteensovittamisen ongelmat ovat todellisia. Esimerkiksi yrittäjän lapsen sairastuessa hänelle ei jää yleensä muuta vaihtoehtoa kuin ottaa sairas lapsi mukaan työpaikalle tai laittaa "putiikki" kiinni, jos ei onnistu järjestämään hoitajaa. Todellista perhe- ja työelämän yhteensovittamista ajaisi se, että yrittäjä saisi vähentää verotuksessa oman sairaan lapsensa hoitamisesta aiheutuvat kustannukset samoin kuin hän voi vähentää työntekijöidensä sairaan lapsen hoitamisesta aiheutuvat kulut. Kyllähän oma lapsi tarvitsee hoitoa siinä missä työntekijöidenkin.

Yhteiskunnan kyvyttömyys ymmärtää naisyrittäjän arkea näkyy myös tilastoissa; puolet kansalaisista on naisia, mutta yrittäjinä heitä toimii vain kolmannes. Naisyrittäjyys ei houkuttele varsinkaan niitä nuoria naisia, jotka haluaisivat laajentaa yritystoimintaansa tai miettivät omaa perheenlisäystä.

Haluttomuus ryhtyä yrittäjäksi ei ole mikään ihme. Työelämämme on hyvin sukupuolittuneesti jakautunutta, sillä Suomessa naiset toimivat naisvaltaisilla aloilla ja miehet miesvaltaisilla aloilla. Tästä johtuen Kelalta korvaamatta jäävät vanhemmuudenvapaakulut lankeavat äidin työnantajan harteille. Naisyrittäjien Keskusliiton selvitysten mukaan yksi vauva maksaakin äidin työnantajalle vähintään 12 000 euroa.  Vuosittain tämä taas merkitsee noin 720 miljoonan tukipakettia yrittäjiltä valtiolle.

Raskaus ei ole työpaikalla tapahtunut asia, ja siksi raskauden kustannukset kuuluvat työantajan sijaan koko yhteiskunnalle. Jos suomalainen yhteiskunta tahtoo naisten yritysten työllistävän, kasvavan ja kansainvälistyvän, vanhemmuudenvapaakulut on jaettava oikeudenmukaisesti tällä vaalikaudella. Yrittäminen ei saa olla sukupuolesta kiinni.


Kokoomus