BLOGIARKISTO

Takaisin lukionpenkille

13.07.2011

Olin eilen Porissa vetämässä "Lukiokoulutusta on kehitettävä - totta vai tarua?" -nimistä keskustelutilaisuutta. Mielenkiintoisilla vierailla höystetyn tapahtuman tavoitteena oli nostaa esiin yleissivistyksen ja lukiokoulutuksen merkitys Suomen menestymiselle. Tilaisuudessa julkistettiin myös Suomen lukiolaisten liiton Lukio 2.0 -tutkimuksen tulokset. Ne saatiin kysymällä keväällä yli 2700 lukiolaisen näkemyksiä lukiokoulutuksen nykytilasta ja sen kehittämissuunnista.

Eräs huomioni herättänyt seikka tutkimuksessa koski tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä lukio-opetuksessa ja koetilanteissa. Vaikka tälläkin hetkellä eduskunnan istuntosali ja ylioppilaskirjoitukset tuntuvat olevan niitä harvoja paikkoja, joihin tietoneita ei saa viedä, eivät lukiolaiset olleet valmiita ainakaan itse tätä perinnettä osaltaan rikkomaan. Vain puolet lukiolaisista kannatti tietokoneella suoritettavaa ylioppilaskoetta.

Tulos on mielestäni hieman yllättävä. Ovathan tietokoneet olleet arkipäivää jo pitkään hyvinkin nuorten lasten elämässä. Esimerkiksi Tanskassa tietokoneita on pitkään hyödynnetty kaikenlaisissa koetilanteissa, myös valtakunnallisissa päättökokeissa. Kenties tietokoneita on pidetty meillä liian kauan erillään niin peruskoulujen kuin lukioidenkin oppitunneilta? Suomi ei saa tippua rattailta tietoyhteiskuntakehityksessä. Tässä asiassa olisi siis selkeästi kehittämisen varaa jatkossa.

Varsin konservatiivisesta suhtautumisestaan tietotekniikkaan ja yo-kokeisiin huolimatta lukiolaiset ovat selvästi avoimempia esimerkiksi käymään osan opinnoistaan verkko- tai videovälitteisenä etäopetuksena. 61% tutkimukseen vastanneista nimittäin osallistuisi etäopetukseen mielellään. Tähän tuleekin luultavasti olemaan tarvetta, sillä lukioverkko on joutumassa yli 30 miljoonan euron leikkausten eteen.

Lukiolaisilta kysyttiin tutkimuksessa myös yleissivistävän lukiokoulutuksen tärkeimmistä tavoitteista ja niiden toteutumisesta. Tärkeitä, mutta heikosti toteutuvia tavoitteita olivat muun muassa yhteiskunnan poliittisen järjestelmän ja talousjärjestelmän tunteminen, työelämään liittyvien tietojen ja taitojen omaksuminen, aktiiviseksi kansalaiseksi kasvaminen sekä yksilön itsetuntemuksen kehittäminen. Näiden tavoitteiden tärkeydestä on paha olla eriävää mieltä.

Eri mieltä olen sen sijaan kotitaloudestaitojen opettamisen tärkeydestä lukiossa. Lukiolaisista 77 % nimittäin kaipasi lukioon rahankäyttöön ja kotitalouteen liittyvien taitojen opettamista. Ensinnäkin, lukiossa kyseisten taitojen opettamisen aloitus on mielestäni liian myöhäistä, sillä kyseiset taidot on opittava jo nuorempana. Toiseksi, niiden opetuksen päävastuu kuuluu kodeille. Ei voi olla niin, että koulujärjestelmän tehtävä on opettaa Suomen nuoriso tekemään itselleen ruokaa ja imuroimaan!

Kehittämistarpeistaan huolimatta ansaitsee lukiojärjestelmämme nykymuodossaankin kiitosta; 91 % opiskelijoista ei voi olla väärässä vastatessaan tehneensä oikean valinnan lukioon tullessaan ja 85 % katsoo ylioppilastutkinnon olevan edelleen arvostettu tukinto. Kaiken kaikkiaan Lukio 2.0 -tutkimus on selkeä ja vain vajaan 50 sivun mittainen eli sopii kesälukemiseksi kaikille suomalaisten nuorten omista koulutukseen liittyvistä ajatuksista kiinnostuneille. Hienoa tutkimuksessa on myös se, että siinä nuoret itse päästetään ääneen ja heitä kuullaan nuoria itseään koskettavassa asiassa.

Nyt vain puuttuu nuorten toiveiden toteutus käytännössä.

ps. Kännykällä en kuitenkaan esseitä vielä lähtisi kirjoittamaan, sillä sen verrran hidasta tekstien kirjoittaminen näillä vehkeillä on - itsekin kirjoitan tätä blogia kännykällä autossa matkalla Porista kotiin... ;-)


Kokoomus