BLOGIARKISTO

Köyhiä kirkonkyliä vai vahvoja työssäkäyntialueita?

28.09.2011

Kuntien velvollisuutena on huolehtia siitä, että niiden asukkaille tarjotaan kaikki lakisääteiset palvelut. Nykyisellään osa kunnista ei kuitenkaan pysty näitä velvoitteitaan täyttämään, vaikka haluaisikin. Eikä tilanne tule tästä tulevaisuudessa helpottumaan, päinvastoin!

 Väestön ikääntyminen tulee aiheuttamaan kunnille menojen nousupaineita, joista noin puolet kohdistuu kuntien järjestämisvastuulla oleviin hoito- ja hoivapalveluihin. On aivan selvää, että tilanteessa, jossa julkista taloutta uhkaa lisäksi niin maailmantalouden kriisi kuin kestävyysvajekin, ei kansalaisten lähipalveluja voida nykyisellään turvata. Tarvitsemme maahamme vahvoja ja taloudellisesti elinvoimaisia kuntia, jotka pystyvät itse tuottamaan suurimman osan peruspalveluistaan. Siksi tarvitsemme kunta- ja palvelurakenteen uudistamista.

On erinomaista, että tämän urakan vauhdittamiseksi hallitus on sitoutunut mm. poistamaan lainsäädännöstä kuntaliitoksia vaikeuttavia tekijöitä sekä uudistamaan valtionosuusjärjestelmää nykyistä kannattavammaksi. Nämä uudistukset tulevat todella tarpeeseen.

Nykyisellään Suomessa pidetään keinotekoisesti kuntia pystyssä siirtämällä veroeuroja kuntien kesken vauraammista kunnista köyhemmille kunnille. Järjestelmän suurimpia maksajia ovat Helsinki, Espoo ja Vantaa, joista Helsinki maksaa tänäkin vuonna verontasausta eniten eli asukasta kohden laskettuna peräti 527 euroa. Helsinkiläisenä veronmaksajana pidän tätä täysin kohtuuttomana.

Jo tällä hetkellä pääkaupunkiseudulle kasautuu hyvin erityyppisiä haasteita kuin muihin kuntiin. Helsingissä esimerkiksi tukipalveluita ja kotoutumisapua tarvitsevien maahanmuuttajien suhteellinen väestönosuus on huomattavasti suurempi kuin muualla Suomessa. Lisäksi monet sosiaaliset ongelmat kasautuvat tyypillisesti suurkaupunkeihin, eikä Helsinki ole tästä mikään poikkeus. Nykyinen valtionosuusjärjestelmä ei huomioi näitä yli miljoonan metropolialueella asuvan ihmisen tarpeita.

Kuntarakenteen uudistamiseksi tarvitsemme todellista yhteen hiileen puhaltamista. On selvää, ettei maamme selviä kirkonkyliin perustuvalla kuntarakenteella nykypäivän haasteista. Sen sijaan tarvitsemme kuntarakenteen vastuullista kehittämistä kohti työssäkäyntialueisiin perustuvia peruskuntia ja oikeudenmukaista verotusjärjestelmää. Tähän vaaditaan avointa mieltä ja yhteistyötä maamme jokaisessa kolkassa aina pääkaupunkiseudulta lähtien.


Ilmainen henkivakuutus

21.09.2011

Uimataito on jokaiselle elintärkeä perustaito ja henkivakuutus - erityisesti tuhansien järvien maassa Suomessa. Tästä huolimatta oli elokuun loppuun mennessä hukkunut maassamme jo 96 henkilöä.

Vaikka tilastot näyttävät hukkumiskuolemien osalta laskevaa käyrää, on yksikin menehtynyt liikaa. Varsinkin, kun hukkuminen on mahdollista välttää saavuttamalla riittävä uimataito ja pitämällä järki mukana vesillä liikuttaessa.

Vaikka uinnin toistuvalla harjoittelulla useimmat hukkumiskuolemat voitaisiin estää, puhuvat uimataitoa käsittelevät tutkimukset hälyttävää kieltä. Tuoreen LIKES:n tutkimuksen mukaan ainoastaan 72 % suomalaisista kuudesluokkalaisista on uimataitoisia. Parannusta ei ole tapahtunut vuoden 2006 vastaavaan tutkimukseen verrattuna.

Uinti ja vesipelastus ovat ainoita liikuntalajeja, jotka on erikseen mainittu liikunnan opetussuunnitelman valtakunnallisissa tavoitteissa peruskoulun alaluokilla. Silti ohjeistuksia noudatetaan kouluissa vaihtelevasti; peräti viidessä prosentissa alakouluista ei tutkimuksen mukaan järjestetä uinninopetusta lainkaan!

Opetushallituksen ohjeistuksen mukaan uimahallin puuttuminen tai kohtuuttoman pitkä matka voi olla peruste siihen, että uimaopetuksen sijaan tarjotaan jotakin muuta liikunnan opetuksen lajia. Rahapula ei kuitenkaan saa olla syy uimaopetuksen laiminlyöntiin. Kyse onkin ensisijaisesti kuntakohtaisesta päätöksenteosta ja arvovalinnoista. Uinninopetuksen valvonnassa todella olisi tiukentamisen paikka!

 Myöskään vanhempien vastuuta lasten uimataidon kehittymisestä ei voida unohtaa. Vaikka lasten uimataidottomuus voi tuntua huolestuttavalta, on meidän aikuisten syytä katsoa tässäkin asiassa peiliin. Suomessa aikuisten uimataidottomuus on nimittäin lapsia korkeampi; ainoastaan reilu 60 prosenttia aikuisista osaa uida vähintään 200 metriä. Täysin uimataidottomia aikuisia on Suomessa peräti kuusi prosenttia.

Uimataito on jokaiselle suomalaiselle välttämätön perustaito ja ilmainen henkivakuutus. On huolehdittava siitä, että opetusta on riittävästi tarjolla kaikenikäisille. Tästä ei tule lipsua.


Mitä Suomi haluaa?

07.09.2011

Suomen Eurooppa-politiikka on viime kuukausina noussut entistä kuumemmaksi puheenaiheeksi. Pääsyynä tähän on tietysti ollut Euroopan velkakriisi.

On puhuttu paljon siitä, missä kulkee raja muiden auttamisen ja oman vastuunoton välillä. Myös EU:n kehittämisen suunnasta on ollut poliittisista ideologioista johtuen erilaisia näkemyksiä. On ymmärrettävää, että epäoikeudenmukaisuuden tunne on vallannut monien mieltä, kun Euroopan rahaliitossa moni maa on rikkonut yhteisesti sovittuja sääntöjä ja elänyt yli varojensa.  

Valitettavasti näyttää siltä, että velkakriisin siivillä myös moni poliitikko on päässyt ajamaan omia sisäpoliittisia etujaan Euroopan hyvinvoinnin kustannuksella. Eduskunnassa on voinut kuulla ja medioista seurata, kuinka kansalaisia on peloteltu populistisin sanankääntein. Tämä ei ole oikein. Vastuulliseen ja kauaskatseiseen Eurooppa-politiikkaan kuuluu rehti, yhteisen hyvinvoinnin ajaminen lyhytnäköisten, henkilökohtaisten voittojen sijaan.

Tosiasia on, että Suomi on EU:n ansiosta monella tapaa vahvempi ja vauraampi maa kuin ennen. Oma menestyksemme on myös voimakkaasti sidoksissa koko EU:n menestykseen. Jos EU:ssa ei voida hyvin, ei Suomessakaan voida hyvin. Vastakkainasettelujen ja kritisoinnin sijaan olisikin oleellista kysyä, mitä EU:lta haluamme tulevaisuudessa?

Saman kysymyksen esitti tänään pääministeri Katainen Ulkopoliittisen instituutin ja ulkoministeriön Eurooppatiedotuksen järjestämässä keskustelutilaisuudessa. Hänen vastauksensa kanssa voi helposti samaa mieltä; haluamme Euroopan, joka vaalii oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden tunnetta sekä välttää synnyttämästä vakavia periaatteellisia ristiriitoja jäsenmaiden ja kansalaisten välille. Tämä tarkoittaa maiden vahvempaa talouskuria ja läpinäkyvää politiikkaa.

Tavoitteeseen pääsemiseksi olisi Suomen käännyttävä yhä voimakkaammin Eurooppaan päin, eikä laittaa päätään pensaaseen ja toivoa, että talousvaikeudet hoituvat itsestään. Myöskään ratkaisut väestön vanhenemiseen tai ilmastonmuutokseen eivät löydy menneisyydestä. Näihin haasteisiin vastaamiseksi meiltä vaaditaan tänä päivänä entistä ennakkoluulottomampia ja innovatiivisempia ratkaisuja. 

Euroopan unioni, ja Suomi sen osana, on ratkaisujen edessä.  Kukaan meistä ei varmuudella tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mielestäni on kuitenkin selvää, että Suomen pitää jatkossakin ottaa vahva rooli EU:ssa ja pyrittävä vaikuttamaan sen kehitykseen ennakoitavalla ja johdonmukaisella politiikalla. Tämä edellyttää tietenkin, että tiedämme itse, mitä haluamme.


Kokoomus