BLOGIARKISTO

Karkkipäivä kunniaan

25.11.2011

Nuorten suomalaisten terveyden heikentyminen ja kasvava ylipainoisuus on huolestuttava ilmiö. Ylipainoisten osuus on viimeisten 30 vuoden aikana kolminkertaistunut ja tällä hetkellä 7–18-vuotiaista arvioidaan jopa 11–25 % olevan ylipainoisia tai lihavia.

Liikkumattomuuden lisääntymisen ohella ovat ruokailutottumukset muuttuneet huolestuttavaan suuntaan. Vaikka erilaiset luomu-, lähi- ja terveysvaikutteiset ruuat ovatkin suomalaisten jääkaapeissa lisääntyneet, on surullinen tosiasia se, ettei ruuan terveysbuumi vielä näy riittävästi koululaisten välipalatottumuksissa. Sen sijaan on makeisten ja virvoitusjuomien kulutus kasvanut runsaasti.

Vaikka makeisten ja sokeripitoisten juomien kulutus on iso osa lasten ja nuorten lihavuusongelmaa, ylläpitää moni koulu edelleen karkkikulttuuria. Epäterveellisiä välipaloja myydään kouluissa edelleen terveellisiä välipalapurtavia enemmän. 

Myös Kuluttajavirasto, Opetushallitus ja Kansanterveyslaitos ovat heränneet asiaan. Muutama vuosi sitten kouluille laadittujen suositusten mukaan kouluissa ja oppilaitoksissa ei tulisi ainakaan kouluaikana myydä säännöllisesti makeisia, virvoitusjuomia tai sokeroituja mehuja. Sen sijaan välipala-automaattien tai kioskien pitäisi tarjota terveellisiä tuotteita.

Vaikka suositusten tarkoitus on hyvä, ei sanoma ole vielä riittävästi tavoittanut kouluja. Tästä esimerkkinä on vastikään lanseerattu Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen Karkiton Koulu -kampanja. Valitettavasti koulujen osallistumisessa yhteisiin terveystalkoisiin on yhä toivomisen varaa.

Suurin kasvatusvastuu lasten terveellisten elämäntapojen opettamisessa on aina vanhemmilla, eikä tätä vastuuta tule ulkoistaa. Sen sijaan on löydettävä keinot, joilla koulut voivat tukea koteja tässä tehtävässä. Vanhempien on vaikea kasvattaa lapsiaan terveellisten elämäntapojen mukaisesti, mikäli kouluissa opittu viesti on toisenlainen.

Lasten ja nuorten on hyvä pitää jalat liikkeessä, mutta järki päässä. Terveellisen elämän ei tarvitse olla askeettista tai tylsää. Karkkien ei tarvitse olla kokonaan kiellettyjä, vaan ne voivat kuulua harkitusti juhlaan tai muihin tärkeisiin hetkiin.

Sanoman vahvistamiseksi haluan heittää tällä kirjoituksellani yhteisen haasteen kaikille suomalaisille kouluille ja kodeille: palautetaan yhdessä kunnia vanhalle kunnon karkkipäivälle!


Pelkkä rahan jakaminen ei syrjäytyneimpiä auta

18.11.2011

Nuorten 15 - 24 -vuotiaiden työttömyystaso on maassamme huolestuttavan korkealla. Tänä vuonna alle 25-vuotiaita työnhakijoita on noin 30 300 nuorta, joista noin kolmasosalla on takanaan vain peruskoulu. Näiden tilastojen ulkopuolelle jää lisäksi lukuisia nuoria, jotka eivät ole rekisteröityneet työnhakijoiksi.

Nuorten työttömyyden takana on työ- ja koulutuspaikan saamisen vaikeuden lisäksi merkittäviä sosiaalisia tekijöitä, jotka estävät työllistymisen. Näiden esteiden vähentämiseen tarvitaan sosiaalityötä nuorten kanssa.

On erittäin tärkeää, että nuorten ei tarvitse jäädä tyhjän päälle keskeyttäessään tai päättäessään koulun tai ollessaan työllistämistoimenpiteiden ulkopuolella, sillä juuri palvelujen väliinputoaminen muodostaa nuorille merkittävän riskitekijän.

Hallituksen tavoite on nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen vuoden 2013 alusta. Yhteiskuntatakuun periaatteiden mukaan jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta.

Tämä tavoite korostaa entisestään sosiaalityön tarvetta nuorten kanssa, jotta yhteiskuntatakuu voisi toteutua myös niiden nuorten kohdalla, jotka elävät tänä päivänä yhteiskunnan valtavirran ulkopuolella sekä niiden lukuisten nuorten kanssa, joiden omat voimavarat, kyvyt ja todellinen kunto eivät ole riittäviä työ- ja elinkeinotoimistojen – eikä edes Työvoiman palvelukeskusten – palvelujen käyttämiseen.

Sosiaalityölle yhteiskuntatakuun myötä tuleva haaste onkin suuri. Vaikka lähes joka viides maassamme asuva on 15 – 29 -vuotias, ovat nuoret tähän päivään asti olleet marginaalisessa asemassa sosiaalityössä. Nuoruus on jäänyt lapsuuden ja lastensuojelun varjoon ja nuorista on sosiaalityössä puhuttu lähinnä ongelmakeskeisesti tai ”toimeentulotuki-asiana”. Sosiaalityössä lasten ja nuorten tilanteet on tähän asti tunnistettu lähinnä perheiden ja lastensuojelun kautta.

Valitettavasti käytännön aikuissosiaalityössä on huomattu jo vuosien ajan, kuinka lastensuojelu pystyy vastaamaan vain kaikkein kiireellisimpiin ja vakavimpiin lasten ja nuorten tuen, avun ja huolenpidon tarpeisiin. Siten monien nuorten oman elämän ja tulevaisuuden näkymien selkiyttämiseen tarvittava ulkopuolisen tuki, kannustus ja tiedon tarve sekä huolenpidon ja kuntoutuksen kartoitus ja niiden todellinen tarve tulevat esille vasta nuoren tullessa toimeentulotuen ja aikuissosiaalityön piiriin täysi-ikäisyyden kynnyksellä.

Toimeentulotuki on viimesijainen etuus kaikille tulottomille ja pienituloisille, mutta siinä on kysymys rahasta – ei sosiaalityöstä. Pelkkä toistuva rahan jakaminen taas ei kaikkein syrjäytyneimpiä auta. Sen sijaan nuoria on motivoitava ottamaan vastuuta omasta elämästään ja pidettävä huolta siitä, että he myös saavat riittävästi tietoa ja opastusta tarjolla olevista työ- ja koulutusvaihtoehdoista ja myös oikeasti tarttuvat niihin.

Jotta yhteiskuntatakuu saadaan toimimaan myös käytännössä, tarvitaan nykyistä tehokkaampia keinoja toimeentulotukikierteeseen jumiutuneiden nuorten auttamiseksi. Yksi tapa olisi velvoittaa sosiaalityöntekijät tapaamaan kaikki alle 25-vuotiaat sosiaalitoimessa asioivat nuoret ja kertomaan heille mahdollisuuksista saada tukea ja kannustusta omien mielenkiinnonkohteiden, vahvuuksien ja tulevaisuudennäkymien selkiinnyttämiseen. Tähän ei toimeentulotuki, eivätkä työllistämispalvelut ole mikään vastaus, sillä kyseessä on sosiaalialan ammattitaitoa edellyttävä työ, joka saattaa jatkua vuosiakin ennen kuin nuori on kykenevä käyttämään nuorten yleisiä palveluja.


Kokoomus