BLOGIARKISTO

Samasta työstä sama palkka

26.01.2012

Sukupuolten välinen tasa-arvo on yksi tärkeimmistä perusarvoista Euroopassa. Se on myös kirjattu EU:n perussopimuksiin; jo Rooman sopimuksessa vuonna 1957 vaadittiin jäsenmaita maksamaan naisille ja miehille samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka.

Kauniista puheista ja monista ponnisteluista huolimatta ei sukupuolten välinen tasa-arvo valitettavasti vieläkään toteudu kunnolla Euroopassa. Tilastojen mukaan naiset ansaitsevat yhä 17% miehiä vähemmän EU:n sisällä.

Tämän faktan nostin esille eilen Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa Ranskan Strasbourgissa, jossa myös presidentti Halonen oli puhumassa meille neuvoston jäsenille ihmisoikeus- ja yhdenvertaisuustilanteesta Euroopassa. Halonen keskittyi puheessaan ihmisoikeuksien toteutumisen tärkeyteen sekä yhteiseen vastuuseemme näiden perusoikeuksien toteutumisesta myös erilaisten vähemmistöjen kohdalla.

Vaikuttavan puheen jälkeen kysyin Haloselta, mitkä hänen mielestään olivat tasa-arvon toteutumisen suurimmat esteet Euroopassa ja miten Suomi voisi näyttää esimerkkiä muille maille tasa-arvoasioissa.

Kuten Halonen totesi, ei mikään maa varmasti ole tasa-arvopyrkimyksissään täydellinen. Siksi on tärkeää, että voimme Euroopassa ottaa oppia toinen toisistamme ja kehittää niitä osa-alueita, joissa parannettavaa on.

Esimerkiksi Suomen etuna Halonen piti koulutuksen tasa-arvoa sekä julkisen vallan melko tasaista sukupuolijakaumaa. Sen sijaan taloussektorille hän kuulutti lisää avoimuutta ja naisten ottamista mukaan nykyistä vahvemmin päätöksentekoon. Myös naisvaltaisten hoito-, hoiva- ja palvelualojen arvostusta pitäisi Halosen mukaan vahvistaa.

Avoimuudessa ja erilaisuuden kunnioittamisessa lienee meillä kaikilla olevan parantamisen varaa. Uskon kuitenkin, että meillä suomalaisilla on tässä jo pieni etumatka moneen muuhun maahan verrattuna. Aivan viimeksi tämä nähtiin presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tuloksissa, joissa näkyi suomalaisten selkeän enemmistön halu elää vapaassa, tasa-arvoisessa ja suvaitsevassa maassa. Näistä periaatteista Niinistö myös perustellusti puhui maamme seuraavana tärkeänä vientituotteena.


Sauli - järjellä ja sydämellä

12.01.2012

Presidentinvaalien yhteydessä moni tuntuu kysyvän, millaisen imagon suomalaisista tuleva presidentti muille antaa? Kysymys on monilta osin aiheellinen, muttei mielestäni oikea syy äänestää tulevaa presidenttiä.

Mielestäni presidentin on oltava oikeudentuntoinen sekä herkkä tuntemaan oikea ja väärä. Presidentin on myös näytettävä linjaa, nähtävä kauas ja oltava johdonmukainen. Muun muassa tätä kaikkea on oma ehdokkaani Sauli Niinistö.

Äänestyspäätökseni teen sekä järjellä että sydämellä. Hänen ajamansa asiat ovat pitkälti samoja, joiden kanssa olen itsekin tehnyt työtä. Erityisesti olen pistänyt merkille, kuinka Sauli on huomioinut viisaasti presidentinvaalikampanjassaan nuorten syrjäytymisen ehkäisyn tärkeyden. Nuoria syrjäytyy maassamme yhden ikäluokan verran, vaikka kaikki yhteiskunnalliset tahot ovat päättäväisesti syrjäytymistä torjumassa.

On kiistaton tosiasia, että enemmistö suomalaisista voi yhä paremmin, mutta köyhyyskierteeseen ajautuneilla menee entistä huonommin. Lapsista pienituloisiin perheisiin kuuluu noin 13 prosenttia. Meidän onkin tärkeää vastustaa köyhyyden muuttumista perinnölliseksi ja estettävä se, että lapsuudenkodin köyhyydestä itsessään kehittyisi este yhteiskunnalliselle menestykselle.

Hyvät keinot syrjäytymiskierteen katkaisemiseksi ovat todella tarpeen. Tähän aiheeseen Sauli antoi potkua jo muutama vuosi sitten puhuessaan SLU:n kevätkokouksessa liikunnan merkityksestä nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä.

Puheessaan hän toi esille faktoja suomalaisten liikkumistottumuksista: nuorista lähes puolet harrastaa liikuntaa seuratoiminnan kautta ja vapaaehtoistoiminnassa liikunnan parissa toimii puolisen miljoonaa ihmistä, omatoimisista liikkujista puhumattakaan! Tavoittaessaan näin suuret nuorisomassat olisi liikuntasektorilla erinomaiset mahdollisuudet estää syrjäytymistä, jos vain nuoret saataisiin löytämään liikunnan ilo. Sauli asetti tuolloin myös haasteen liikuntapäättäjille ja -vaikuttajille: nuoria on innostettava liikkumaan ja opettaa heille, että liikuntaa voi harrastaa mitä erilaisimmissa tilanteissa.

Emme tarvitse presidentiksi kiiltokuvahahmoa, vaan todellisen ihmisen, jolla on sydän paikallaan, järki päässä ja jalat liikkeessä.

Koska minulle presidentti on ihminen ja toimija siinä missä me muutkin, on kohtuullista vaatia presidentiltä myös tekoja. Tämän vuoksi haluan viedä Saulin minulle aiemmin opettamaa viisautta eteenpäin ja haastan täten Suomen tasavallan seuraavan presidentin osallistumaan kanssani helmikuussa järjestettävään Finlandia-hiihtoon. Näytetään yhdessä esimerkkiä suomalaisille nuorille liikunnan hauskuudesta ja merkityksestä meidän jokaisen hyvinvoinnille!


Kokoomus