BLOGIARKISTO

Maalaisjärkeä alkoholilainsäädäntöön

27.04.2012

Alkoholilainsäädäntö on puhuttanut eri tavoin syksystä lähtien. Tuorein kuohunta liittyy Sosiaali- ja terveysministeriöstä lausuntokierrokselle lähteneeseen alkoholimainonnan rajoituksia sisältävään lakiesitykseen. Rajoitusten sijaan osuvinta tosin olisi puhua mainonnan kieltolakiesityksestä.

Lakiesityksen mukaan väkevien alkoholijuomien mainonta olisi jatkossakin kiellettyä. Tämän ohella kielletyksi tulisi mietojen alkoholijuomien markkinointi bussipysäkeillä, urheilukentillä ja pelipaidoissa. Lisäksi kaikki alkoholimainonta kiellettäisiin televisiossa ja radiossa ennen kello 23:a. Jatkossa mietoja alkoholijuomia – eli käytännössä viinejä, siidereitä, olutta ja muita alle 20-prosenttisia juomia – saisi mainostaa julkisilla paikoilla vain ravintoloissa ja kaupoissa sekä niiden ulkopuolella.

Alkoholin mielikuvamainonnan kieltäminen aliarvioi suomalaisten kyvyn hankkia itselleen alkoholia. Alkoholimainonnalla kun ei niinkään vaikuteta kulutuksen määrään, vaan ohjataan sitä. Jos yksi kanava poistetaan, siirtyy se uuteen ja useimmiten valvomattomaan kanavaan.

Tv-mainonnan kieltäminen ei myöskään poista kaikkein vaikuttavinta alkoholimainontaa: viinan käyttöä lasten lähipiirissä. Vanhemmilla kun on mielikuvamainonnan rajoittamisenkin jälkeen mahdollisuus ostaa itselleen alkoholia vaikka millä mitalla. Se, mitä aloite sen sijaan vähentäisi, olisi media- ja panimoteollisuuden kannattavuus.

Nykylainsäädännössä alaikäisten alkoholinkäyttö on jo riittävän selkeästi kielletty. Vanhempien kasvatusvastuuta ei tule ulkoistaa yhtään enempää yhteiskunnalle yhä uusia näennäisiä kieltoja ja säännöksiä luomalla. 

Lakiesityksessä on myös merkittäviä rajoituksia sananvapauteen. Ehdotuksessa markkinointi rajoitettaisiin muuallakin vain tuotetietojen, hinnan ja tuotekuvan esittämiseen. Käytännössä ehdotuksen muuttuessa laiksi Suomessa ei saisi enää levittää esimerkiksi internetissä mainosfilmejä, pelejä tai järjestää markkinointiarpajaisia.

Jotta kiellot ja kuohunta eivät alkoholin ympäriltä loppuisi tähän, on esillä ollut myös aikuisten alkoholinkäytön rajaaminen ravintoloiden aukioloaikoja lyhentämällä.

Ehdotukset ontuvat pahoin. Valvottujen baarien ja ravintoloiden aukioloaikojen lyhentäminen lisäisi jo entisestään kasvavaa alkoholin valvomatonta kulutusta. Lisäksi ehdotus tietäisi lisää järjestyshäiriöitä, kun kaikki ravintolat sulkeutuisivat samaan aikaan, sesonkien nakki- tai taksijono-ongelmista puhumattakaan.

Myöskään perustelut poliisin voimavarojen säästymisestä eivät vakuuta; eri puolille kaupunkia hajautettujen kotikäyntien tekeminen tulee poliisille huomattavasti kalliimmaksi kuin esim. käynti anniskelupaikassa.

Ehdotus tulisi hyvin kalliiksi koko valtiolle. Kotioloissa käytetystä viinasta ei usein ole maksettu veroja, eikä kotona kukaan ole ennaltaehkäisemässä alkoholin ikäviä lieveilmiöitä, kuten tappeluita, vakavammista rikoksista puhumattakaan. Ravintoloiden aukioloaikojen supistaminen vähentäisi myös alan yritysten maksamia verotuottoja ja olisi monelle yritykselle ja työpaikalle kuolinisku.

Niin tärkeää kuin alkoholin väärinkäytön kitkeminen onkin, ei holhoamalla ja kieltoja asettamalla saavuteta haluttuja tuloksia. Eiköhän uskota välillä ihmisten omaan kykyyn tehdä päätöksiä ja kannusteta suomalaisia alkoholin demonisoinnin sijaan kohtuullisten juomatapojen opettamiseen kodeissa. Toivon ministeri Guzenina-Richarsonilta maalaisjärkeä alkoholilainsäädäntöön.


Enemmän liikenneinvestointeja Helsinkiin!

18.04.2012

Hyvällä liikennepolitiikalla on kaksi pääpainopistettä, jotka tulee huomioida kaikessa päätöksenteossa. Ensinnäkin hyvä ja toimiva liikenneinfrastruktuuri on tärkeä suomalaisten arkielämän kannalta. Lähes kaikki suomalaiset tekevät päivittäin työ-, koulu-, asiointi- tai vapaa-ajan matkoja – keskimäärin kolme matkaa päivässä. Kaupunkiseuduilla matkojen ja matkaketjujen toimivuutta parantavat etenkin liikenneväylien laatu, laadukkaat joukkoliikenteen ratkaisut ja liikenteen hallinta.

Toiseksi toimiva liikennejärjestelmä on Suomelle keskeinen kilpailukykytekijä, sillä maamme on laaja ja kuljetusetäisyydet pitkiä. On koko liikennejärjestelmämme toimivuuden ja maan kilpailukyvyn kannalta aivan olennaista, että pääliikenneyhteyksillämme on riittävä palvelutaso ja kuljetukset sujuvat esteittä.

Tänään eduskunnan käsittelyssä oleva hallituksen liikennepoliittinen selonteko antaa suuntaviivat seuraavien vuosikymmenien liikennepolitiikalle. Se kuvailee Suomen liikenteen tulevaisuuden haasteeksi mm. olemassa olevan tieverkoston huoltamisen ja logistiikan toimivuuden. Kaupunkialueilla huolena ovat erityisesti kaupunkirakenteen hajaantuminen ja liikenteen ruuhkaantuminen. Tällainen kehitys kasvattaisi päästöjä ja heikentäisi kaupunkilaisten viihtyvyyttä. Onkin tärkeää, että kaupunkirakenteen hajautumista vastaan liikenteen ja asumisen suunnittelu saadaan vihdoin sovitettua nykyistä tiiviimmin yhteen.

On kunnioitettavaa, että hallitus on luonut selonteossaan kauaskantoisia tavoitteita; sen visioissa maassamme toimii vuonna 2030 ovelta ovelle yltävä matkaketju, joukkoliikenne on esteetöntä ja liityntäpysäköintimahdollisuuksia on lisätty. Joukkoliikennettä tukee se, että kaupunkiympäristöistä on tehty jalankululle ja pyöräilylle sopivia.

Nämä visiot sujuvan joukkoliikenteen maasta ovat tavoittelemisen arvoisia, mutteivät nykyisellään realistisia. Selonteko esimerkiksi mainitsee, että valtio rahoittaa pieniä kustannustehokkaita liikenneverkon kehittämishankkeita tällä hallituskaudella 30 miljoonalla eurolla. Todellisuudessa on hankkeiden rahoitustarve ainakin Helsingin seudulla huomattavasti suurempi. Myös raha, jonka valtio on varannut väyläinvestointeihin, on aivan liian pieni tarpeisiin nähden.

On silti kiitettävä asia, että valtio on ilmoittanut olevansa valmis osallistumaan suurten kaupunkien raideliikenneinvestointien rahoitukseen, joten myös raide-Jokerille lienee odotettavissa valtion rahaa. Erityisen iloinen olen myös Helsinki-Riihimäki -rataosan kapasiteetin lisäämisestä, Helsingin ratapihan toiminnallisesta parantamisesta sekä Kehä I:n ja Kehä III parantamisesta. Koko Suomen sujuvan junaliikenteen kannalta tärkein periaatepäätös on tietenkin Pisara-radan rakentaminen.

Kaiken kaikkiaan on hallitus huomioinut koko pääkaupunkiseudun aseman maamme talouden veturina melko hyvin liikenneinvestointien yhteydessä. Nyt taloudellisesti haastavina aikoina eivät esimerkiksi raideliikenneinvestoinnit ole olleet mitenkään itsestäänselvyys. Kun tavoitteet on selonteossa asetettu, toivon samaa tarkkanäköisyyttä myös keinoihin, joilla tavoitteisiin pääsemme. Esimerkiksi Helsingin seudun alueella voitaisiin viimein avata kilpailutus lähiliikenteestä tai sen osista. HSL on ilmoittanut jo aiemmin valmiutensa huolehtia koko kilpailuprosessista, minkä vuoksi en näe mitään järkeen perustuvia esteitä kilpailutukselle.


Rikostaustojen selvitys

03.04.2012

Työnantajilla on lain mukaan oikeus ja velvollisuus tarkistaa lasten kanssa työskentelevien työntekijöidensä rikosrekisteri ennen palkkaamista. Lapset eivät kuitenkaan ole ainoita puolustuskyvyttömiä yhteiskuntamme jäseniä. Vanhusten ja vammaisten suojelemisen osalta Suomen lainsäädäntö on yhä puutteellinen. Tuomio vammaiseen tai vanhukseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta ei esimerkiksi estä saamasta työtä vanhus- ja vammaishoitotehtävissä.

On huolestuttavaa, että yhteiskunnassamme ylinopeussakot voivat olla suurempi este koulutukseen ja työhön hakeutumiselle tietyillä aloilla kuin esimerkiksi seksuaalirikokset vanhusten ja vammaisten parissa työskentelevillä.  Taustaselvityksiä tehdään rutiiniluonteisesti maassamme lukuisilla muilla aloilla. Voisi kuvitella, ettei vanhuksiin tai vammaisiin kohdistuneiden rikosten selvittäminen olisi kohtuuton edellytys työskentelylle näiden henkilöryhmien kanssa.

Oikeusministeriön työryhmä teki viime vaalikaudella laajan pohjatyön tarvittavista lakimuutoksista terveydenhuollon henkilöstön rikostaustojen selvittämiseksi ministeri Risikon aloitteesta. Työryhmätyön pohjalta jäi kuitenkin avoimeksi muutamia kysymyksiä, kuten lain ulottaminen sosiaalihuollon henkilöstöön. Näihin kysymyksiin olen pyytänyt vastausta asiasta vastaavalta ministeriltä jättämässäni kirjallisessa kysymyksessä.

Nykyisin niin lasten, vanhusten kuin vammaistenkin parissa työskentelee yhä lisääntyvä määrä vapaaehtoisia. Myös näiden vapaaehtoisten rikostaustat tulisi ehdottomasti voida selvittää. Laissamme on myös tässä suhteessa edelleen aukko. On ensisijaisen tärkeää, että laki suojelee kaikkia puolustuskyvyttömiä yhteiskuntamme jäseniä kaikenlaiselta hyväksikäytöltä.


Kokoomus