BLOGIARKISTO

Vaarallisilla vesillä

31.05.2012

Kuinka monta olutta tai drinkkiä voi nauttia ja ajaa hyväksyttävästi  venettä? Joidenkin mielestä monta – toisten mielestä ei ainuttakaan.  Samaa aihepiiriä, joskin eri termein, käsittelimme tällä viikolla  eduskunnassa.

Tunteita nostattava keskustelu heräsi hallituksen esityksestä, jossa  ehdotettiin promillerajan laskemista ammattimaisessa vesiliikenteessä  nykyisestä 1,0 promillesta 0,5 promilleen. Yleiseen, ns. huviliikenteen, yhden promillen rajaan esityksessä ei sen sijaan kajottu, vaikka osa  asiantuntijoista tätä suosittikin. 

Hallituksen esityksen ratkaisua perusteltiin ensinnäkin sillä, että  veneiden määrän ja veneilyn suosion kasvusta huolimatta vesiliikenteen  turvallisuus on viimeisen 30 vuoden aikana parantunut merkittävästi.  Venekantaan suhteutettuna kuolleiden määrä on laskenut 90 %. Lisäksi  suurimmassa osassa vesiliikenteen kuolemantapauksista on kysymys  selvästi rangaistavuuden rajan ylittäneestä, vahvasta yli kahden  promillen humalatilasta, mihin promillerajan laskemisella ei olisi ollut merkitystä.

Lisäksi katsottiin, että promillerajan yleisen laskemisen puolesta  esitetyt näkökohdat olivat lähinnä periaatteellisia sekä sellaisia,  jotka eivät ole olleet erityisen painavia rikoslain säätämisen kannalta. Mielestäni on kuitenkin erikoista vastustaa ”periaatteellisia” näkökohtia, sillä eikö politiikassa tehtävien päätösten kuulu  periaatteellisia ollakin? Jokainen säilyvä ihmishenki on tärkeä, ja  siksi kaikkia niitä toimenpiteitä, joilla voidaan parantaa merialueen ja vesilläliikkujien turvallisuutta, tulee suosia.

Jo hyvin vähäisillä suorituskykyä heikentävillä tekijöillä voi olla  ratkaiseva merkitys vesiliikenteen turvallisuudelle. Vesiliikenteessä on enemmän olosuhderiskejä kuin esimerkiksi maantieliikenteessä, eikä tätä tule missään olosuhteissa väheksyä.

Suurin ongelma promillerajan alentamisesta aiheutuisi eri  asiantuntijoiden mukaan käytännön valvonnalle. Nykyisellään yhden  venepartion aika on sidottu yhteen vesiliikennejuopumustapaukseen  kerrallaan, ja yhden tapauksen käsittely voi viedä kaiken kaikkiaan  lähes kaksi tuntia. Kun promillerajaa aiotaan toivottavasti  tulevaisuudessa laskea myös huviliikenteessä, on  vesiliikennejuopumustapausten käytännön käsittelyä välttämätöntä  yksinkertaistaa ja nopeuttaa.

Kuulun itse lakivaliokuntaan, joka päätyi mietinnössään kannattamaan  hallituksen esityksen hyväksymistä. Pidimme kuitenkin tärkeänä, että  vesiliikenteen promillerajan yleistä laskemista arvioidaan jatkossa  selvittämällä samanaikaisesti juuri valvontaan liittyvät epäkohdat.

Henkilökohtaisesti olen valmis tukemaan tämän selvityksen  käynnistämistä mahdollisimman pikaisesti, sillä koen kaikista edellä  mainituista perusteluista huolimatta, että vesiliikenteen promillerajan  yleisellä laskemisella olisi merkittäviä liikenneturvallisuutta  edistäviä vaikutuksia. Tämän toin vahvasti esille myös  valiokuntakäsittelyn aikana ja olisinkin toivonut, että vesiliikenteen  yleisen promillerajan laskemiseen 0.5 promilleen olisi päädytty jo nyt.


Kokoomus