BLOGIARKISTO

Elinvoimainen Helsinki

26.10.2012

Talous kuntoon palveluista tinkimättä


Helsingin on pidettävä jatkossa menot entistä tiukemmassa kurissa, jotta kaikille voidaan tarjota laadukkaat, riittävät ja kustannustehokkaat palvelut. Koulun ja päiväkodin on oltava riittävän lähellä kotia, julkisen liikenteen on oltava sujuvaa ja terveydenhuollon on vastattava helsinkiläisten tarpeisiin. Tämä onnistuu vain, jos kaupungin talous on kunnossa. Tavoitteena on oltava velkaantumiskierteen katkaiseminen ja talouden tasapainottaminen.

Väestön ikääntyminen tulee aiheuttamaan kunnille menojen nousupaineita, joista noin puolet kohdistuu kuntien järjestämisvastuulla oleviin hoito- ja hoivapalveluihin. Lisäksi tilannetta vaikeuttaa maailmantalouden kriisi ja kestävyysvaje. Jotta lähipalvelut voidaan turvata myös jatkossa, tarvitaan suuria rakenteellisia uudistuksia, kuten kuntauudistusta.

Kunnallisveroprosentin nostoa en pidä oikeana ratkaisuna. Toimintoja on sen sijaan katsottava kriittisesti ja pohdittava, miten samat palvelut voitaisiin tuottaa kustannustehokkaammin ja laadukkaammin.

On myös tärkeää, että julkisen sektorin palvelutuotantoa avataan yksityiselle ja kolmannelle sektorille. Se lisää yrittäjyyttä, joustavuutta sekä monipuolistaa palveluja. Tärkeintä on turvata suomalaisille mahdollisimman hyvät ja laadukkaat palvelut. Se kuka palvelut tuottaa, ei ole olennaista.

Ketään ei jätetä yksin


Yhä useampi helsinkiläinen on vaarassa syrjäytyä tai voi muutoin henkisesti pahoin. Ongelmat jäävät usein talouden varjoon, mutta näin ei saisi olla. Helsingissä jää vuosittain 300 - 400 nuorta kokonaan ilman minkäänlaista peruskoulun jälkeistä jatkopaikkaa. Lastensuojelun vireillepanoja tehtiin viime vuonna lähes 13 000 ja lastensuojelun avo- ja sijaishuollon asiakkaita oli yli 10 000. Kiireellisesti sijoitettujen lasten määrässä oli kasvua 9 prosenttia.

On erittäin tärkeää, että nuorten ei tarvitse jäädä tyhjän päälle keskeyttäessään tai päättäessään koulun tai ollessaan työllistämistoimenpiteiden ulkopuolella, sillä juuri palvelujen väliinputoaminen muodostaa nuorille merkittävän riskitekijän.

Hallitusohjelmaan kirjattu nuorisotakuu lupaa taata jokaiselle nuorelle työ-, opiskelu-, kuntoutus- tai harjoittelupaikan. Pelkkä porkkana ja kädenojennus eivät kuitenkaan kaikkia auta. Osa nuorista on jo valmiiksi niin syrjäytyneitä, että he tarvitsisivat nuorisotakuuta monipuolisempaa tukea ja opastusta. Myöskään terveille ja toimintakykyisille nuorille ei tulisi antaa vastikkeetonta rahaa, vaan heidät tulisi velvoittaa johonkin aktiivitoimenpiteeseen.

Joutilaisuus kriittisessä vaiheessa elämää ei tee kenellekään hyvää, vaan lisää syrjäytymisriskiä. Nuoria on motivoitava ottamaan vastuuta omasta elämästään ja pidettävä huolta siitä, että he myös saavat riittävästi tietoa ja opastusta tarjolla olevista työ- ja koulutusvaihtoehdoista ja oikeasti tarttuvat niihin.

Koko sosiaaliturvajärjestelmäämme tuleekin uudistaa siten, että se kannustaisi ihmisiä nykyistä enemmän työntekoon ja yritteliäisyyteen. 


Elävä Helsinki


Kaupungissa, jossa on laadukas, edullinen ja sujuva joukkoliikenne, ei ole tarvetta ruuhkamaksuille. Joukkoliikenteestä pitää siis kehittää viihtyvyydeltään sekä kustannuksiltaan kilpailukykyinen vaihtoehto yksityisautoilulle.

Myös keskustatunnelin rakentaminen olisi hyvä idea. Ohjaamalla autoliikennettä osittain maan alle pystyttäisiin vähentämään maanpäällisiä ruuhkia. Helsingissä on oltava sujuvaa liikkua ympäri vuoden niin julkisilla, omalla autolla, polkupyörällä kuin kävellenkin. Mitään näistä ei tule suosia toisten kustannuksella.

Toivon, että Helsinki on innovatiivinen, positiivinen ja houkutteleva pääkaupunki. Tämä edellyttää kaupungilta rohkeutta tarttua uusiin haasteisiin. Kaiken ei tarvitse olla suurta, näyttävää ja kansainvälistä. Viihtyisän Helsingistä tekevät erilaiset asukkaat ja kasvava yhteishenki. Tästä esimerkkejä ovat erilaiset kaupunginosayhdistysten ja vapaaehtoisuuteen perustuvien kansalaisliikkeiden järjestämät tapahtumat. Sen sijaan, että yhä useampi kysyy mitä kaupunki voi tehdä hänelle, pitäisikin tänä päivänä kysyä, mitä jokainen meistä voi tehdä kaupunkimme eteen.


Sote-soppa

24.10.2012

Maamme nykyinen kuntarakenne on tullut tiensä päähän. Se on selvää. Väestömme ikääntyy vauhdilla, palvelut uhkaavat heiketä, eikä kuntien ja valtion taloustilanne mahdollista raskasta lisävelanottoa. Kalliiden tehtävien siirto kunnilta valtiolle taas heikentäisi kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia sekä hallinnon tehokkuutta ja merkitsisi lopulta kuntaperusteisen järjestelmän loppumista.

Keskustan uusimmassa välikysymyksessä puututaankin aivan oikeaan asiaan. Hallituksen on vauhditettava kuntauudistuksen toimeenpanoa ja tuotava samaan aikaan oma ehdotuksensa sote-mallista kunta- ja palvelurakennetyön pohjaksi. Juuri tällaisen avoimen päätöksenteon puolesta Kokoomus on puhunut jo pitkään.

Samalla on kuitenkin varottava, ettei historiallista uudistusta tehdä hutiloiden vain siksi, että oppositio kuntavaaliahdingossaan sitä hallitukselta pyytää. Jokainen vastuunsa tunteva päättäjä ymmärtää, ettei Suomen tulevaisuuden hyvinvointia voida jättää poliittisen pelin nappulaksi.


On aivan selvää, että kansalaisten lähipalvelut voidaan tulevaisuudessa taata ainoastaan muodostamalla vahvoja ja taloudellisesti menestyviä kuntia, jotka pystyvät itse tuottamaan suurimman osan peruspalveluistaan.

Meillä onkin laaja kansallinen yhteisymmärrys siitä, ettei nykyinen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämismalli enää toimi. Sen sijaan
eriarvoisuus maassamme lisääntyy ja osa hyvinvointimallimme perustuksista vaarantuu, jos emme nyt uskalla uudistaa Suomea.

On aivan ensisijaista, että perusterveydenhuolto ja sosiaalitoimi saadaan kytkettyä paremmin toisiinsa, perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito integroitua ja hoitoketjut saatetaan kuntoon. Kaikki tämä edellyttää laajempia väestöpohjia ja leveämpiä harteita koko ruljanssin pyörittämiseen.

”Leveämmät harteet” ei kuitenkaan tarkoita lisää byrokratiaa, vaikka Keskusta näin esittääkin jo neljännessä kuntamallissaan kahden vuoden sisällä. Paras-hankkeen aikana vahvaan peruskuntaan pohjannut ajattelu on vaihtunut uusien hallintotasojen vaatimukseen. Keskusta haluaa säilyttää nykyiset kunnat, luoda niille kunnanosavaltuustot ja lisäksi siirtää kaikki laajaa väestöpohjaa vaativat tehtävät maakunnille, joille valittaisiin vaaleilla omat edustajat.

Vaihtoehtona on myös kuntien yhteistyö, jolloin tasoja olisi yhteensä neljä. Maakuntatason rahoituksen hoitaisivat kuitenkin kunnat, joille Keskustan mallissa jäisi tehtäviksi päivähoidon, peruskoulun ja sairaanhoitajan vastaanoton lisäksi lähinnä verojen kerääminen ja maakuntatason laskun kuittaaminen.

Näillä ns. ”vaihtoehdoilla” Keskusta ei edes yritä ratkaista kuntakentän ongelmia, vaan haluaa luoda uuden hallinnontason jo olemassa olevien lisäksi. Se haluaa lisää valtuutettuja ja virkamiehiä, kun taas Kokoomuksen mielestä suunnan tulee olla päinvastainen.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tarpeen voi nähdä parhaiten, kun ajatuksen kääntää toisinpäin eli mitä tapahtuisi, jos hallituksen uudistuksia ei toteutettaisi. Valtiovarainministeriön kuntatalouden muutoksia arvioivan selvityksen mukaan ainakin kolmasosa kunnista tulisi olemaan suurissa taloudellisissa vaikeuksissa 2020-luvulla. Tämän kehityksen seurauksena kuntien väliset erot kasvaisivat ja kuntien välinen lojaalisuus heikkenisi. Selkeimmin erot näkyisivät veroprosenttijakaumassa. Vuonna 2024 ainoastaan kaksi kuntaa selviäisi alle 19 prosentin verotuksella. Sen sijaan 193 kuntaa joutuisi verottamaan kuntalaisiaan 25-30 %, osa jopa tätäkin enemmän.

Jokainen valistunut ihminen tietää, ettei näin korkeilla kuntaveroasteilla ainakaan lisättäisi halukkuutta asua kriisikunnissa, lähipalveluiden
järjestämisvaikeuksista puhumattakaan! Onkin aihetta huomauttaa välikysymyksen esittäjille heidän itsensä ajavan toimillaan maatamme hallitsemattomaan kuntakentän kaaokseen sekä kohti muutamaa hyvinvoivaa suurkuntaa ja muuta rutiköyhää Suomea.


Etsitään päivähoitopaikkaa

19.10.2012

Helsingissä on nautittu viime vuosina todellisesta vauvakuumeesta. Päivähoitoikäisten 1-6-vuotiaiden määrä on lisääntynyt viime vuoden aikana noin 770 lapsella ja kasvun ennustetaan jatkuvan ainakin ensi vuosikymmenen alkuun saakka. Kaiken kaikkiaan päivähoitoa tarjottiinkin kaupungissa viime vuonna 20 552 lapselle. Lisäksi sosiaalivirasto myönsi kotihoidon tukea 8414 lapselle ja yksityisen hoidon tukea 2083 lapselle.

Tilanne on täysin päinvastainen, kuin kaupungin virkamiehet ovat laskelmissaan ennustaneet. Valitettavasti tämän ”tilastovirheen” seuraukset eivät kuitenkaan ole aivan pieniä. Lapsilukumäärän nousu on lisännyt voimakkaasti päivähoidon tarvetta, mutta kaupunki ei ole pystynyt rakentamaan uusia päiväkoteja samaa tahtia.

Nyt hidastelusta kärsivät helsinkiläiset lapsiperheet päivähoidon ruuhkautumisena. Sosiaalilautakunnan palveluverkon tarkistusraportin mukaan esimerkiksi kantakaupungissa päivähoidon toteuttaminen lähipalveluna on tälläkin hetkellä haasteellista.

On välttämätöntä, että tilanteeseen saadaan muutos mahdollisimman pian. Erilaisille perheille on Helsingissä tarjottava monipuolisia vaihtoehtoja perheen arjen pyörittämiseksi. Jokainen perhe on oman tilanteensa asiantuntija, ja hoitoratkaisut ovat aina tunnepitoisia valintoja. Valtion tai kuntien ei tule määritellä itsevaltaisesti helsinkiläisperheiden parasta.

Vaikka parempaan päin ollaankin Helsingissä menossa, ei tilanne valitettavasti vielä ole ihanteellinen. Monien perheiden päivähoitomatka ja siten lasten hoitopäivät venyvät edelleen kohtuuttomiksi. Myös täynnä olevat päiväkodit ovat lasten hyvinvoinnin kannalta lyhytnäköinen
ratkaisu. Eikä ole toivottavaa kaupungillekaan, että sosiaalivirasto joutuu jatkuvasti etsimään helsinkiläislapsille kalliita korvaavia lisätiloja. Tästä laskun maksavat jälleen helsinkiläiset veronmaksajat.

Lapsiin panostaminen on Helsingille viisas investointi, sillä epäterve kilpailu tulevista veronmaksajista lähikuntien kanssa ei näytä ilman tehotoimia kääntyvän ainakaan Helsingin eduksi. On ensiarvoisen tärkeää, että päiväkotien rakennushankkeiden suma puretaan ripeästi ja päiväkoteja rakennetaan ilman viivyttelyä sinne, missä lapset ovat. Myös Helsinki-lisään tulee panostaa jatkossa. Päivähoidon on vastattava mahdollisimman hyvin perheiden tarpeita, olipa kyse lapsen kasvun tai perheiden kasvatustyön tukemisesta.


Kokoomus