BLOGIARKISTO

Mun kroppa. Mä päätän.

29.04.2013

Vastentahtoista intiimiä koskettelua, seksiin painostamista tai pakottamista ja maksun tarjoamista seksistä. Tuoreimman Kouluterveyskyselyn mukaan lähes kolmannes 15–17-vuotiaista ammattioppilaitoksissa opiskelevista tytöistä on kokenut edellä mainitun kaltaista seksuaalista väkivaltaa. Samanikäisistä lukiolais- ja peruskoulun tytöistä vastaavaa oli kokenut noin viidennes ja pojista alle 10 prosenttia.

Hyväksikäyttö ja uudenlainen kiusaaminen ovat mahdollisia erityisesti internetissä. Netissä tapahtuva seksuaalinen väkivalta voi olla vainoamista ja kiristämistä esimerkiksi valokuvien välityksellä. Niin ikävältä kuin se kuulostaakin, houkutus “helppoon rahan ansaitsemiseen” voi olla suuri. Houkuttelun lisäksi muita kimmokkeita omien kuvien tai seksin myymiseen voivat olla esimerkiksi kokeilun halu, tai halu olla aikuinen.

Seksinostotarjouksiin voi törmätä kuka tahansa aktiivisesti nettiä käyttävä nuori. Vain harva kuitenkaan uskaltaa ilmoittaa seksuaalirikoksista poliisille, kertoa tapahtuneesta terveydenhoitajalle tai muille aikuisille, vanhemmilleen tai ylipäätään kenellekään.

“Mun kroppa. Mä päätän” on kampanja seksuaalista väkivaltaa vastaan. Se kannustaa nuoria määrittelemään omat rajansa, tunnistamaan uhkatilanteita ja puhumaan kohtaamastaan väkivallasta ja oikeuksiensa loukkauksista.

Ulkonäkö, puhetapa, ikä tai sukupuoli eivät milloinkaan ole syitä olettaa jotain muuta. Ei tarkoittaa aina ei.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toteuttaa kampanjan yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön, sisäasiainministeriön, poliisin ja useiden kansalaisjärjestöjen ja yhteisöjen sekä Helsingin kuvataidelukion oppilaiden kanssa. Lisätietoa löytyy mm. osoitteesta www.munkroppa.fi.


Pysytkö pinnalla?

18.04.2013

Uimataito on tuhansien järvien Suomessa jokaiselle elintärkeä perustaito ja henkivakuutus. Tästä huolimatta maassamme on hukkunut 2000-luvulla jo 2 453 henkilöä. Näistä monen henki olisi ollut pelastettavilla riittävällä uimataidolla ja järkevällä vesiturvallisuusasenteella. Yksikin menehtynyt on liikaa.

Vaikka hukkumistilastot ovat olleet laskussa pitkällä aikavälillä, on tällä saralla vielä paljon parannettavaa. Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto (SUH) on esittänyt erityisen huolensa koululaisten heikkenevästä uimataidosta ja siitä, etteivät kaikki lapset saa uimaopetusta kouluissa. LIKESin tutkimuksen mukaan ainoastaan noin 72 % suomalaisista kuudesluokkalaisista on uimataitoisia. Parannusta ei ole tapahtunut vuoden 2006 vastaavaan tutkimukseen verrattuna.

Uinti ja vesipelastus ovat ainoita liikuntalajeja, jotka on erikseen mainittu liikunnan opetussuunnitelman valtakunnallisissa tavoitteissa peruskoulun alaluokilla. Silti ohjeistuksia noudatetaan kouluissa vaihtelevasti; peräti viidessä prosentissa alakouluista ei tutkimuksen mukaan järjestetä uinninopetusta lainkaan.

Opetushallituksen ohjeistuksen mukaan uimahallin puuttuminen tai kohtuuttoman pitkä matka voi olla peruste siihen, että uimaopetuksen sijaan tarjotaan jotakin muuta liikunnan opetuksen lajia. Rahapula ei kuitenkaan saa olla syy uimaopetuksen laiminlyöntiin. Kyse onkin ensisijaisesti kuntakohtaisesta päätöksenteosta ja arvovalinnoista. Uinninopetuksen valvonnassa onkin tiukentamisen paikka.

Myöskään vanhempien vastuuta lasten uimataidon kehittymisestä ei voida unohtaa. Suomessa aikuisten uimataidottomuus on nimittäin lapsia korkeampi; ainoastaan reilu 60 prosenttia aikuisista osaa uida vähintään 200 metriä.

SUH on vuodesta 2000 lähtien järjestänyt vuosittain Uimataitoviikon viikolla 20. Tänä vuonna teemana on uimataidon testaaminen pohjoismaisen uimataidon määritelmän mukaisesti. Minulla on ilo ja kunnia olla mukana kampanjan keulahahmona ja suoritinkin uimataitotestin tänään. Olen haastanut mukaan myös kaikki muut kansanedustajat sekä Helsingin kaupunginvaltuutetut.

Uimataito on kansalaistaito ja vaatii kehittyäkseen uimista. On huolehdittava siitä, että opetusta on riittävästi tarjolla kaikenikäisille. Tästä ei tule lipsua. Tue sinäkin kampanjaa ja testaa uimataitosi!

 Pohjoismaisen uimataidon määritelmä: Henkilö, joka pudottuaan syvään veteen niin, että pää käy veden alla ja päästyään uudelleen pinnalle, ui yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään, on uimataitoinen.


Kädestä pitäen

12.04.2013

Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli tällä viikolla strategiaohjelmaansa vuosille 2013-2016. Kyseessä ei ole mikä tahansa tuotos, vaan kyseinen ohjelma määrittelee varsin pitkälle valtuuston tulevien vuosien toimintaa.

Strategiasta löytyy monia merkittäviä kirjauksia ja tavoitteita. Yksi tärkeimmistä liittyy nuoriin. Nuorten syrjäytymisestä ja nuorisotyöttömyydestä on puhuttu paljon. Nuorten 15-24-vuotiaiden työttömyys on maassamme huolestuttavan korkea. Hallituksen tavoite on korjata tilanne vuoden alusta alkaen voimassa olleen nuorisotakuun avulla.

On erittäin tärkeää, ettei nuorten tarvitse jäädä tyhjän päälle keskeyttäessään tai päättäessään koulun tai ollessaan työllistämistoimenpiteiden ulkopuolella, sillä juuri palvelujen väliinputoaminen muodostaa merkittävän riskitekijän. Nuori on ohjattava juuri hänen tilanteeseensa parhaiten soveltuvaan palveluun riippumatta hallinnonalasta tai siitä, mistä hän on lähtenyt apua hakemaan. Yhteistyö eri toimijoiden kesken onkin äärimmäisen tärkeää nuorisotakuun toteutumiseksi.

Vaikka valtavirran ulkopuolella eläminen voi olla väliaikaista ja vapaaehtoista osalle nuorista, niin useimmille tämä ei ole vapaaehtoinen valinta, vaan kyse on ajautumisesta järjestelmän ulkopuolelle monien eri tekijöiden seurauksena. Nuorten työttömyyden takana on työ- ja koulutuspaikan saamisen vaikeuden lisäksi merkittäviä sosiaalisia tekijöitä, jotka estävät työllistymisen. Näiden esteiden vähentämiseen tarvitaan sosiaalityötä nuorten kanssa.

Helsingissä on tällä hetkellä yli 9000 toimeentulotuella pääsääntöisesti elävää nuorta, joista moni on vakavassa syrjäytymisvaarassa. Ongelmallisinta näiden nuorten kohdalla on se, että he voivat hakea pitkiäkin aikoja toimeentulotukea tapaamatta koskaan sosiaalityöntekijää kasvotusten. Kukaan ei siis oikein tiedä, keitä nämä nuoret ovat tai mikä heidän mahdollinen ongelmansa on, oikeasta hoidon tarpeesta puhumattakaan.

Olenkin erittäin iloinen uuden strategianohjelmamme kirjauksesta, jossa edellytetään, että sosiaalityöntekijät tapaavat kaikki alle 25-vuotiaat toimeentulotuen asiakkaat henkilökohtaisesti. Olen kyseistä asiaa ajanut ja peräänkuuluttanut jo pitkään. Toimeentulotuki on viimesijainen etuus kaikille tulottomille ja pienituloisille, mutta siinä on kysymys rahasta – ei sosiaalityöstä. Pelkkä toistuva rahan jakaminen taas ei kaikkein syrjäytyneimpiä auta. Sen sijaan nuoria on motivoitava ottamaan vastuuta omasta elämästään ja pidettävä huolta siitä, että he myös saavat riittävästi tietoa ja opastusta tarjolla olevista työ- ja koulutusvaihtoehdoista ja myös oikeasti tarttuvat niihin.


Kokoomus