BLOGIARKISTO

Korkeakoulutetut ja nuorisotakuu

30.05.2013

Nuorisotakuu lupaa jokaiselle alle 25-vuotiaalle sekä alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle koulutus-, työkokeilu-, työpaja- tai työpaikan kolmen kuukauden sisällä työttömäksi ilmoittautumisesta. Nuorisotakuun palveluvalikoimasta ei kuitenkaan nykyisellään löydy riittävästi vaihtoehtoja kaikkien takuun piiriin kuuluvien nuorten työllistämiseksi.

Akavan mukaan nuorisotakuun piiriin kuuluvista 25–29-vuotiaista noin 60 prosentilla on korkeakoulututkinto, mutta he jäävät lähes täysin nuorisotakuun ulkopuolelle, sillä nuorisotakuun palveluista puuttuu korkeasti koulutetuille nuorille räätälöidyt palvelut. Vastavalmistuneiden korkeasti koulutettujen työttömyys on lisääntynyt vuoden aikana noin 35 prosenttia. Erityisen huolestuttava tilanne on ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla, sillä heidän työttömyytensä on lisääntynyt jopa 45 prosentilla. Vauhti on lähes kaksinkertainen yleiseen työttömyyskehitykseen verrattuna.

Huolestuttavaa on myös kaikkien korkeasti koulutettujen työttömyysjaksojen piteneminen vuosi vuodelta. Esimerkiksi korkeasti koulutettujen pitkäaikaistyöttömien määrä on lisääntynyt noin 7250 hengellä viime vuodesta. Ennen tutkinto takasi työllistymisen, mutta nykyisin se ei enää pelkästään riitä. Tutkinnon ohella tarvitaan opintojen aikaisen työkokemuksen lisäksi uraohjausta ja monipuolista tukea työllistymiseen.

Koulunsa tai opiskelunsa päättävän nuoren on voitava luottaa siihen, että hän voi työllistyä koulutustaan vastaavaan työhön. Siksi kaikkia nuorisotakuun piiriin kuuluvia on autettava löytämään kunkin elämäntilanteeseen sopivat, yksilölliset ratkaisut. Sekä peruskoulunsa päättävän nuoren että yliopisto-opintonsa päättävän aikuisen on voitava luottaa siihen, että he saavat heille nuorisotakuussa luvattuja palveluita.

Nuorisotakuu on yksi hallituksen kärkihankkeista ja siinä on vielä kehittämisen varaa.


Törkeiden rikosten valmistelun kriminalisointi

14.05.2013

Eduskunnan suuressa salissa käytiin tänään harvinaisen yksimielistä keskustelua hallituksen esityksestä, jossa ehdotetaan säädettäväksi rangaistavaksi tapon, murhan, surman, törkeän pahoinpitelyn, panttivangin ottamisen ja törkeän ryöstön valmistelu ja niiden tekemisestä sopiminen. Ehdotettu sääntely on paitsi poikkeuksellista myös periaatteellisesti merkittävää, sillä nykyisin rangaistavia ovat vain täytetyt teot ja usein myös niiden yritykset.

Henkeen, terveyteen ja vapauteen kohdistuvien törkeiden rikosten valmistelun kriminalisointi on erittäin perusteltua niin kansainvälisten sopimusvelvoitteiden kuin viimeaikaisen rikollisuuskehityksenkin valossa. Muun muassa Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat monien muiden surullisten tapausten ohella puhuvat vahvasti sen puolesta, että jo tällaisten toimien valmistelun tulisi olla kriminalisoitu, jotta meillä olisi paremmat keinot välttää tulevaisuudessa vastaavat tragediat.  

Jatkossa on myös erityisen tärkeää arvioida voitaisiinko sääntelyä laajentaa lapseen kohdistuviin seksuaalirikoksiin järjestäytyneen rikollisuuden rikoksien ohella. Näissä tapauksissa uhrit ovat usein heikommassa asemassa olevia, joita yhteiskunnan tulisi vahvemmin suojella. Erityisesti lapset kaipaavat suojelua näiltä usein koko heidän loppuelämänsä pilaavilta rikoksilta ja katsonkin, että heidän kohdalla oikeushyvän suojeluintressi korostuu.

Lapset ovat niitä, jotka tulevaisuudessa yhteiskunnassamme toimivat ja joiden käsissä hyvinvointiyhteiskuntamme joko kestää tai kaatuu. Tästä syystä lapseen kohdistuvien seksuaalirikosten valmistelun lisääminen muiden kriminalisoitavien rikosten joukkoon on mielestäni perusteltua. Keskustelua valmistelun rangaistavuudesta onkin syytä jatkaa heti, kun käsillä olevasta uudistuksesta on saatu kokemuksia.


Lisää joustoa työelämään

03.05.2013

Jokainen meistä on yksilö ja koemme työn eri tavalla. Työmoraalin kannalta äärimmäisen tärkeää on se, miten ihminen viihtyy työssään. Ja työssä viihtymiseen taas vaikuttaa mielestäni se, kuinka mielekkääksi ihminen työnsä kokee. Tärkeä kannuste on tietenkin myös työstä maksettava palkka. Työstä on saatava sen vaativuuden mukaista palkkaa. Toisaalta työnteon tulee aina olla joutenoloa kannattavampaa – tämä edellyttää työn verotuksen keventämistä ja sosiaaliturvan kannustinloukkujen purkamista.

Lainsäädäntö ei ole pysynyt työelämän muutoksen vauhdissa – se ei huomioi riittävästi työsuhteiden kirjon moninaistumista. On tärkeää edistää työelämän joustavuutta ja luoda uutta työtä Suomeen, mutta tämä ei saa tapahtua yksittäisten työntekijöiden kustannuksella. Ongelmiin on etsittävä yhteistyössä ratkaisut.

Osa-aikatyöhön ja esimerkiksi nk. nollasopimusten yleistymiseen liittyy paljon ongelmia, joihin etsitään paraikaa ratkaisuja työmarkkinapöydissä ja TEM:ssä. Kuitenkaan nämä matalapalkkatyösopimukset eivät itsessään ole se suurin paha, vaan lainsäädännön epäkohdat, jotka mahdollistavat esimerkiksi nollatyösopimuksella työskentelevien työ- ja sosiaaliturvan aukot.

Keskeinen pulma erityisesti pääkaupunkiseudulla on myös elinkustannusten karkaaminen käsistä. Asumisen ja elämisen kustannukset ovat pääkaupunkiseudulla aivan liian korkeat tulotasosta riippumatta. Tilanteen parantamiseksi oikea keino on lisätä verotuksen avulla palkansaajien ostovoimaa sekä vaikuttaa alueen asuntotuotantoon.

Matalapalkkatyön lisääminen tuskin on kenenkään perimmäinen tavoite, mutta työllisyyden lisääminen ja syrjäytymisen ehkäisy on. Jos työuran alkupäässä työllistymistä voidaan edistää maksamalla jonkin aikaa alennettua palkkaa, ei tätä keinoa tule hylätä ennen lähempää tarkastelua. Kaikki työ on jo itsessään arvokasta. Esimerkiksi monen nuoren voi pelastaa se, että nuorelle löytyy jokin työpaikka edes pienellä palkalla. Kaikesta työstä kertyy tärkeää kokemusta ja ikinä ei voi tietää minkä oven erilaiset kokemukset seuraavaksi avaavat ja minne johdattavat.

Villin lännen meininkiin emme voi kuitenkaan mennä – on tärkeä sopia minkä aikaa alennettua palkkaa maksetaan ja millä ehdoin nuori etenee tietojen ja taitojen karttuessa kohti yleistä palkkatasoa.

Yhtä lailla samaa logiikkaa voidaan harkita myös työuran loppupäässä: kun työntekijän työkyky heikkenee ja palautumiselle on enemmän tarvetta, ovat joustavat palkkamallit mielestäni irtisanomisia ja ”kilometritehtaita” huomattavasti parempi vaihtoehto. Samalla mahdollistuisi myös keskustelu työelämän jouston lisäämisestä loppupäässä tai vaikka keskellä – elämän ruuhkavuosina.

Parhaimmillaan työelämän joustot lisäävätkin työnteon mielekkyyttä työntekijän kannalta. Työpaikoilla on oltavaa mahdollisuus sopia yhteistyössä työntekijän ja työnantajan kesken, miten työt juuri meidän työpaikalla fiksuimmin järjestetään. Työelämä voi olla muutakin kuin putken päästä toiseen 150 %-tehoilla raatamista.

Mitä useampi kokee yhteiskunnan kannustavan ahkeruuteen ja tuntee työnteon palkitsevaksi, sitä paremmin meillä kaikilla menee.



Kokoomus