BLOGIARKISTO

17.06.2013

Eduskunnassa on käyty keskustelua alkoholilain muuttamisesta mielenkiintoiseen aikaan. Suomalaisten kesälomakausi on kuumimmillaan ja varmaa on, että lomien jälkeen yhä useammassa perheessä joudutaan havahtumaan siihen tosiasiaan, että viinaa on taas tullut otettua ja töihinpaluu ei ilman ammattiapua onnistu. Hoitoihin hakeutuu joka vuosi yhä huonommassa kunnossa olevia asiakkaita. Kyse ei kuitenkaan ole kausiluontoisesta ongelmasta, vaan aina meidän arjessamme läsnä olevasta vakavasta sairaudesta.

Hallituksen alkoholimainontaa rajoittavan esityksen tarkoituksena on ennen kaikkea lasten ja nuorten suojeleminen ja niiden tilanteiden vähentäminen, joissa lapset ja nuoret altistuvat alkoholimainonnalle. Tarkoitusperä on ehdottoman hyvä. Keinoista voi olla kuitenkin olla eri mieltä.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan alkoholimainonta vaikuttaa lapsiin ja nuoriin. Nuorena aloitettu alkoholinkäyttö taas tekee todennäköisemmäksi myös aikuisiän riippuvuuden. Nämä varmasti pitävät osittain paikkansa. Alkoholin mielikuvamainonnan kieltäminen ja rajoittaminen entisestään kuitenkin aliarvioi suomalaisten kyvyn hankkia itselleen alkoholia. TV- ja radiomainonnan aikarajan muuttaminen tunnilla myöhemmäksi ei esimerkiksi poista kaikkein vaikuttavinta alkoholimainontaa: viinan käyttöä lasten lähipiirissä ja julkisilla paikoilla. Vanhemmilla ja kaikilla muillakin täysikäisillä kun on mielikuvamainonnan rajoittamisen jälkeenkin mahdollisuus ostaa itselleen alkoholia vaikka millä mitalla. Vanhempien kasvatusvastuuta ei mielestäni tulisi ulkoistaa yhtään enempää yhteiskunnalle yhä uusia näennäisiä kieltoja ja säännöksiä luomalla.

Pienen “näpertelyn” sijaan keskittyisin alkoholiasioissa merkittävimpiin toimiin, kuten valistukseen ja alkoholistien hoitokeinoihin (esimerkiksi päihdeäitien pakkohoito). Nykyisen käytännön mukaan alkoholistin on itse haluttava apua, jotta häntä voidaan hoitaa. Osa ymmärtää tätä apua hakeakin, mutta valitettavasti suuri osa ei tajua omaa tilaansa ennen kuin hengenlähtö on lähellä – ja ikävä kyllä, usein ei silloinkaan.

Niin tärkeää kuin alkoholin väärinkäytön kitkeminen onkin, ei holhoamalla ja kieltoja asettamalla saavuteta haluttuja tuloksia. Suomalaisnuorten alkoholinkäyttö on vähentynyt jo 15 vuoden ajan. Enää alle puolet 16-vuotiaista juo kuukausittain alkoholia, kun 1990-luvun lopussa näin teki noin 60 prosenttia nuorista. Täysin raittiita on jo runsas neljännes 16-vuotiaista. Tämä on erittäin hieno ja tärkeä kehityskulku. Sitä tuskin on kuitenkaan mainoskielloilla saavutettu. Globaalissa mediamaailmassa kasvaneet nykynuoret taitavat olla edeltäjiään fiksumpia ja käyttää vanhempiaan enemmän omaa harkintakykyä ja maalaisjärkeä.

 


Koulurauha

11.06.2013

"Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee." Tässä vanhassa sanonnassa piilee suuri viisaus, jota ikävä kyllä ei tunnuta nykymaailmassa useinkaan enää ymmärrettävän. Eduskunnassa parhaillaan käsittelyssä oleva "koulurauhalaki" on osaltaan vastaus siihen koulukurikeskusteluun, jota on jo pitkään käyty.

Uuden lain myötä opettajille ja rehtoreille annetaan muun muassa toimivalta tarkastaa oppilaiden ja opiskelijoiden tavaroita sekä ottaa haltuun oppilaiden esineitä oppituntien rauhoittamiseksi ja turvallisen opetusympäristön turvaamiseksi. Jatkossa oppilas voidaan myös esimerkiksi velvoittaa siivoamaan hänen itsensä tahallisesti ja huolimattomuuttaan aiheuttama sotku tai epäjärjestys. Kirjallisten ja suullisten tehtävien ja harjoitusten teettäminen tulee niin ikään mahdolliseksi. Myös koulumatkoilla ilmitulleesta kiusaamisesta tulee jatkossa ilmoittaa sekä tekijän että uhrin huoltajalle.

Uudistukset tulevat epäilemättä parantamaan koulujen työrauhaa, sillä ne mahdollistavat puuttumisen häiriö- tai vaaratilanteisiin entistä paremmin sekä antavat myös eväitä käsitellä asioita oppilaiden kanssa kasvatuksellisessa hengessä.

Lakiesitykseen on kuitenkin jäänyt myös joitakin kehittämistä vaativia kohtia. Tällä hetkellä ammattikouluissa ja korkea-asteella on voimassa käytäntö, jonka mukaan vaarallisesti käyttäytyvältä opiskelijalta voidaan evätä kouluun pääsy kolmen päivän ajaksi. Uudella lailla sama käytäntö ulotetaan myös lukioon, mutta perusasteelta se jää puuttumaan. Mikäli lapsi koulussa tarkoituksellisesti uhkaa muita tai aiheuttaa vakavan vaaratilanteen, olisi hänenkin kannaltaan järkevää, että asiaan puututtaisiin heti. Säädös edesauttaisi muiden lasten turvallisuudentunteen palautumista, mutta olisi ennen kaikkea vaarallisesti käyttäytyvän lapsen etu.

Jos lapselta evätään opetus kolmeksi päiväksi, on muiden tukitoimien käynnistyttävä saman tien – lasta ei missään tapauksessa saa jättää yksin. Kolmen päivän poissaoloon on tarkoituksenmukaista yhdistää ammattimaiset tukitoimet ja tapahtuneen ja sen taustojen perusteellinen selvittely.

Koulurauhalain mukanaan tuomat muutokset antavat opettajille ja kouluille lisävälineitä turvata jokaisen oppilaan oikeus koulurauhaan. Se ei kuitenkaan saa merkitä kasvatusvastuun ulkoistamista opettajille, kouluille ja yhteiskunnalle. Vastuu lapsista ja nuorista on edelleen ennen kaikkea heidän vanhemmillaan.


Kokoomus