BLOGIARKISTO

Kerjäämiskielto

09.07.2013

Kerjääminen puhuttaa ja kuumentaa jälleen kerran tunteita. Suurta hämmästystä on aiheuttanut muun muassa Helsingin kaupunginvaltuuston alkukesän päätös, jonka myötä kaupunki ryhtyy selvittämään kerjäläisille tarjottavia yösijoja, peseytymistiloja ja muita kerjäläisten oloja helpottavia mahdollisuuksia. Itse valtuutettuna en tätä tue. Syitä on monia.

Ensinnäkin kerjääminen on usein järjestäytynyttä toimintaa, johon liittyy poliisia työllistävää oheisrikollisuutta, kuten tutkittavia varkauksia, pahoinpitelyitä, ja joissakin tapauksissa jopa seksuaalirikoksia ja ihmiskauppaa. Kerjäämisen salliminen ei kunnioita kerjäläisten ihmisarvoa.

Pitkällä aikavälillä kerjäämisen salliminen on vaarassa johtaa jopa romanien täydelliseen yhteiskunnalliseen eristäytymiseen ja niin sanottujen slummialueiden syntymiseen. Niin kauan, kun kehtaamme puhua suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta, me emme voi tukea vapaaehtoisesti tällaista kehityskulkua.

Myöskään taloudellisesta näkökulmasta katsottuna ei kerjäämistä tule sallia. Ei ole mitenkään perusteltavissa, että verovarojamme käytetään kerjäämistoiminnan ylläpitämiseen samalla, kun kerjäämistä harjoittavien ei odoteta osallistuvan millään tavoin yhteiskuntamme ylläpitämiseen.

Kerjäämistä on vatvottu niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla, mutta merkittävää edistystä ei ole tapahtunut. Viivyttelyn on vihdoin loputtava. Perusperiaatteen on oltava se, että romaneja on autettava kaikin mahdollisin tavoin kotimaassaan, mutta kerjäämistä ei tule sallia Suomessa. Niin kauan kun heidän olojaan helpotetaan täällä, kohdistuu apu väärään paikkaan.


Nuorten Eurooppa

02.07.2013

Nuorisotyöttömyys on puhuttanut jo pitkään, niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Muun muassa Kreikan ja Espanjan lähes pilviä hipovat nuorten työttömyysluvut eivät ole enää kenellekään uutta tietoa.

Vaikka jokainen EU-maa vastaa itse ensisijaisesti taloudestaan ja työllisyyden hoitamisesta, nuorisotyöttömyys ja muut ongelmat mielletään usein EU:n ja euron aiheuttamiksi. Kriisimaiden ja myös meidän kohdallamme kyse on kuitenkin etupäässä rakenteellisista ongelmista, jotka pitäisi pyrkiä ratkaisemaan kansallisella päätöksenteolla. Nuorten kohdalla on välttämätöntä mm. huolehtia siitä, ettei yksikään heistä jää tyhjän päälle.

Monet nuoret kokevat, ettei EU ole lunastanut lupauksiaan, kun ei ole tulevaisuudennäkymiäkään. EU:n ansiosta nuorilla on kuitenkin mahdollisuus hakea työtä ja opiskella vapaasti ympäri Eurooppaa. Meidän poliitikkojen tehtävä on edistää ja puolustaa tätä vapautta.

Silloin, kun kriisimaa ei tilapäisesti voi tukea nuoria saamaan töitä, on perusteltua, että EU:lla on mahdollisuus auttaa jäsenmaata estämään syrjäytymistä. EU:n päämiehet ovat onneksi tarttuneet härkää sarvista ja sopivat tuoreimmassa Eurooppa-neuvoston kokouksessa konkreettisista toimista nuorisotyöttömyyden torjumiseksi. Esimerkiksi nuorisotyöllisyysaloitteen toteutusta nopeutetaan ja siirretään sen varojen käyttöä kauden alkuun (2014–2015). Myös nuorisotakuun täytäntöönpanoa nopeutetaan ja nuorten liikkuvuutta lisätään Erasmus+ -ohjelman avulla ensi vuoden alusta alkaen.

EU:n laajuinen työnsaanti edellyttää mm. ammattipätevyyksien yhdenmukaistamista, yhteisiä sosiaaliturvajärjestelmän perusteita sekä yhteistä visiota siitä, miten työnantajalle on mielekästä palkata kokematon nuori ensimmäiseen työpaikkaansa.

Talouskasvuun ja uusiin työpaikkoihin yleensä EU voi parhaiten vaikuttaa edistämällä sisämarkkinoiden toimintaa. Kun sisämarkkinat toimivat kitkattomasti, myös nuoret saavat paremmin töitä. Siksi taloudellisen toiminnan edellytysten on oltava mahdollisimman yhdenmukaiset kaikkialla EU:ssa.

Eurooppaan ei saa antaa syntyä työttömien sukupolvea. Sellaisen kehityksen hinta – niin ihmisten kuin yhteiskunnan tasolla – olisi kestämätön.

 


Kokoomus