BLOGIARKISTO

Nuorisotakuusäännösten heikko kohta

15.11.2013

Lakialoitteeni toimeentulotuesta annetun lain 14a §:n muuttamisesta oli eilen eduskunnan suuressa salissa lähetekeskustelussa. 126 kansanedustajan allekirjoittamassa aloitteessa esitetään muutettavaksi toimeentulotuesta annetun lain 14a pykälää osana muita nuorten syrjäytymistä ehkäiseviä toimenpiteitä siten, että siihen lisätään viides momentti, jossa sosiaalityöntekijät tai -ohjaajat velvoitetaan tapaamaan kaikki alle 25-vuotiaat toimeentulotukea hakevat asiakkaat tukimahdollisuuksien selvittämiseksi sekä neuvonnan, tukemisen ja kannustamisen mahdollistamiseksi.

Nuorten kasvanut työttömyys on lisännyt myös alle 25-vuotiaiden toimeentulotuen saajien määrää. Pelkästään Helsingissä oli viime vuonna yli 9000 toimeentulotuella pääsääntöisesti elävää nuorta, joista moni on erittäin vakavassa syrjäytymisvaarassa. Kuluvana vuonna näiden nuorten määrä on edelleen jatkuvassa kasvussa.

Toimeentulotukilain mukaan asiakkaalla on oikeus tavata sosiaalialan ammattilainen, mutta laki ei velvoita tähän kumpaakaan osapuolta. Ilman tuloja oleva nuori voi näin hakea toimeentulotukea kirjallisesti pitkiäkin aikoja ilman, että hänen tarvitsee koskaan tavata sosiaalityöntekijää tai -ohjaajaa kasvotusten. Kukaan ei siis oikein tiedä, keitä nämä nuoret todella ovat tai mikä heidän mahdollinen ongelmansa on, oikeasta tuen tai hoidon tarpeesta puhumattakaan. Toimeentulotukilain säännökset eivät nykyisessä muodossaan edistä sellaista nuorten tukemista, jolla sosiaaliviranomaisen aktiivinen puuttuminen voisi toimia nuorten parhaaksi.

Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 5–7 §:n mukaan sosiaalihuollon henkilöstön on selvitettävä asiakkaalle hänen tilanteeseensa sopivat vaihtoehdot ja niiden vaikutukset sekä laadittava asiakkaan kanssa yhteisymmärryksessä palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muu vastaava suunnitelma, jollei suunnitelman laatiminen ole ilmeisen tarpeetonta. Nämä säännökset yhdessä nyt toimeentulotukilakiin esitetyn muutoksen kanssa muodostaisivat sellaisen kokonaisuuden, jonka avulla myös kaikkien syrjäytyneimpien nuorten kohdalla olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet onnistua nuorisotakuun tavoitteiden saavuttamisessa.

Koulutuksen, työelämän ja työ- elinkeinotoimiston toimenpiteiden ulkopuolella olevan toimeentulotuen varassa elävän nuoren tapaaminen henkilökohtaisesti mahdollistaa nuoren elämäntilanteen sekä tuen ja palvelujen tarpeiden selvittämisen sekä suunnitelmallisen tuen antamisen ja ohjaamisen tarvittaviin palveluihin. Esitetyn lakimuutoksen toimenpiteet luovat siten perustan ja sillan nuorisotakuun tarkoittamille toimenpiteille juuri kaikkein heikoimmassa asemassa oleville nuorille, jotka muutoin jäävät niiden ulkopuolelle. Nuorisotakuusta sen nykyisessä muodossaan on jäänyt puuttumaan tämä tärkeä osatoiminta.

Nuorisotakuu koskee kaikkia alle 25-vuotiaita ja kaikkia 12 kuukauden sisällä valmistuneita alle 30-vuotiaita työttömiä nuoria, jotka ovat työ- ja elinkeinotoimistossa työnhakijoina. Nuorisotakuun piiriin pääsemisen edellytys on siis työ- ja elinkeinotoimistossa työnhakijana oleminen. Juuri tässä on nuorisotakuusäännösten heikko kohta.

Toimeentulotuen piirissä on nimenomaan runsaasti nuoria, jotka eivät opiskele eivätkä ole työhallinnon asiakkuudessa (esim. Helsingissä alle 25-vuotiaista toimeentulotuen saajista 60 % on tilastoitunut tulottomina – ei palkkatuloja, ei opintotukea, ei työmarkkinatukea). He jäävät nuorisotakuun palvelujen ulkopuolelle. Nuorisotakuuta koskeviin säännöksiin ei sisälly sellaisia säännöksiä, joilla tätä pudokasnuorten ryhmää autettaisiin.

Toimeentulotukikierteeseen joutuneiden nuorten auttamiseksi olisi siis tärkeää, että sosiaalialan ammattilaiset (sosiaalityöntekijät/sosiaaliohjaajat) tapaisivat henkilökohtaisesti alle 25-vuotiaat sosiaalitoimessa toimeentulotukea hakevat nuoret ja kertoisivat heille mahdollisuuksista saada tukea ja kannustaisivat nuorta tämän omien mielenkiinnon kohteiden, vahvuuksien ja tulevaisuudennäkymien selkiinnyttämisessä. Tähän ei toimeentulotuki ilman siihen liittyvää sosiaalityötä ole vastaus, vaan nuori voi tarvita sosiaalialan ammattilaisen tukea pitkäänkin.

Velvollisuutta henkilökohtaisen tapaamiseen ei tulisi kuitenkaan olla, jos sen järjestäminen voitaisiin katsoa olosuhteet huomioiden tarpeettomaksi. Tällaisia tilanteita olisivat esimerkiksi sellaiset, joissa opiskelijat hakevat toimeentulotukea kesäkuukausiksi opintotuen keskeytymisen taikka ansiotulojen tai muiden tulojen puuttumisen vuoksi.

Nuorten sosiaalityöhön lisäpanostus tukee ja olennaisella tavalla täydentää sitä strategista valintaa mikä nuorisotakuulla jo on tehty.


The right to internet access

12.11.2013

Terveisiä Serbiasta. Osallistuin 6.-7.11.2013 Euroopan neuvoston yleiskokouksen media-alakomitean kokoukseen Belgradissa. Samaan aikaan järjestettiin myös Euroopan neuvoston viestintä- ja tietoyhteiskunnasta vastaavien ministerien kokous. Ministerikokouksessa käsiteltiin muun muassa internetin saatavuutta ja ihmisoikeuksia.

Sain ilon ja kunnian käyttää ministerikokouksessa Suomen puheenvuoron ja pääsin esittelemään parhaillaan työn alla olevaa ”The right to Internet access” -raporttiani. Raporttiluonnoksen pohjatekstin on laatinut Helsingin yliopiston tutkija Riikka Koulu ja se käsittelee internetin saatavuutta ihmisoikeutena ja etenkin ihmisoikeuksien toteutumisen mahdollistajana. Raportti tulee näillä näkymin yleiskokouksen käsittelyyn huhtikuussa 2014.

Tässä pitämäni puheen pääpointit:

The Internet has revolutionised the way people interact and exercise their freedom of expression and information as well as other human rights, including cultural, civil and political rights. Internet communication is growing at a remarkable speed and it continues to change our societies. As of January this year, there were an estimated 2.4 billion Internet users worldwide. This figure is growing every day.

As a result, more and more public services have been moved online. Today we can pay our bills, make legal complaints, receive medical prescriptions and even vote online. In some areas these services have become almost impossible to access without the Internet. For personal, face to face service we must pay extra. Despite the fact that a low income is usually the reason for lack of Internet access. If public authorities move their services online, they should ensure Internet access for all.

However, digital divides exist all over Europe today. In some states, Internet access is or can be restricted by public authorities. In addition, commercial market pressure may lead Internet access providers to privilege some users and disadvantage others. Governments and parliaments have a public responsibility to support the wellbeing of their people and ensure that human rights are respected.

The Internet cannot be compared to traditional forms of mass media. E-mail, social media and cloud services have only existed for a short time and new products are being developed on a daily basis. It is almost impossible to keep up with this.
Internet access requires telecommunications networks, the “last-mile” connection as well as access equipment. This overall infrastructure can be organised in different ways. The relationship between technology and regulation is two-way as standardisation also determines the development of technology.

Although Internet access is considered a universal service within the EU and beyond, it does not mean that states should provide such access for free. Funding the development of Internet infrastructure is one of the outstanding issues for the future of the Internet. Public-private partnership will surely be the way forward in this respect and can be built upon the prevailing multi-stakeholder approach to Internet governance.

It can be disputed whether Internet access in itself is a human right. However, based on standards set by states, the EU, the Council of Europe and the UN, as well as against the background of the jurisprudence developed by the European Court of Human Rights and some national courts, let me present five principles, which have so far been identified in the preparatory work for my report:

1.​ The right to Internet access is an essential requirement for exercising fundamental rights, in particular the right to access, receive and impart information and ideas through the Internet without interference by public authority, regardless of frontiers and subject only to the limitations under Article 10 of the European Convention on Human Rights.
2.​ States should therefore recognise a fundamental right to Internet access in their domestic law and practice.
3.​ An adequate standard of Internet services should be available to all, with particular emphasis on affordability, interoperability and integrity of Internet services.
4.​ Internet access for people with special needs and disadvantaged Internet users should be a public goal. This includes public access points and multilingual Internet access.
5.​ Technological research into improving Internet access as well as open access to relevant software and services should be promoted.

Commercial stakeholders of the Internet and governments should co-operate in realising such universal access to the Internet in the future. It is a big challenge, but also an enormous opportunity, both in technical and economic terms as well as for our democratic societies. Individual countries will face huge economic, social and democratic deficits, if a large percentage of their population cannot go online. Even worse, individuals will be left behind in all aspects of life including their human rights, if they are excluded from cyberspace.

Finland is a vast country with only 5.4 million inhabitants, of which more than 70 % live in the south. Ensuring Internet access also for those living in remote areas is costly, complicated and time consuming. As a result, my government has decided that all consumers and businesses are entitled to a well-functioning basic 1 mbit/s broadband subscription at their homes or business premises. The government also has a broadband 2015 project with a goal to make access to high-speed broadband networks available to nearly everyone in Finland by the end of 2015. The project focusses especially on sparsely populated areas. It is partly financed by state subsidies.

I will be happy to co-operate with you on this project and would greatly appreciate any information, feedback and proposals from you. For this purpose, I have created a discussion group on my Facebook account: https://t.co/bsI2RIEqsL

I would be delighted to hear from you!

 


Kokoomus