BLOGIARKISTO

Uhka terveyden tasa-arvolle

05.03.2014

Eduskunnassa käytiin tällä viikolla ajankohtaiskeskustelu liikunnan ja urheilun edistämisestä. Aihe on tärkeä, sillä liikkumattomuus on - ikävä kyllä - kansallinen ongelma Suomessa.

Läheskään kaikki suomalaiset eivät valitettavasti ole löytäneet liikunnan iloa – osa omasta tahdostaan, osa itsestään riippumattomista syistä. Suositusten mukaiseen liikunnan määrään yltää asiantuntijoiden mukaan vain noin puolet lapsista, kymmenes aikuisväestöstä ja muutama prosentti ikäihmisistä. Informaation ja palvelujen aikakaudella jako hyvä- ja huonokuntoisten välillä siis kasvaa ja näyttäisimme passivoituvan fyysisesti. Tämä on todellinen uhka terveyden tasa-arvolle. Liian vähäisen liikunnan on arvioitu aiheuttavan Suomellle jopa useiden satojen miljoonien eurojen vuosittaiset kustannukset.

Erityisen hälyttävää on mielestäni nuorten kestävyyskunnon huomattava heikentyminen ja kasvava ylipainoisuus. Painopiste tulisikin mielestäni suunnata lasten ja nuorten liikuntaan. Tukea tarvitaan muun muassa lasten ja nuorten liikunnan kehittämiseen sekä päivittäisen liikunnan lisäämiseen.

Jokaisella lapsella on oltava oikeus vähintään yhteen harrastukseen perheen sosioekonomisesta tilanteesta huolimatta. Sama tavoite on kirjattu myös Helsingin kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan 2009-2012 ja se toivottavasti säilyy myös tulevassa vastaavassa suunnitelmassa. Helsinki onkin lähtenyt kehittämään kunnianhimoisesti matalan kynnyksen liikuntapalveluja niille lapsille ja nuorille, joilla on vaarana jäädä liikuntaharrastuksista syrjään. Toimeentulotuen asiakkuudessa olevien helsinkiläisperheiden lasten harrastusmenot sisältyvät osittain toimeentulotuen perusosaan. Lisäksi täydentävää toimeentulotukea voidaan myöntää pitkäaikaisesti toimeentulotukea saavien lasten harrastusmenoihin. Harrastusmahdollisuuksien tukeminen on äärimmäisen tärkeää lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Varsinkin koulu- ja seuraliikunnan merkitys hyvien liikuntatottumusten edistäjänä on ensiarvoinen. Peruskoulujen opetussuunnitelmia ollaan uudistamassa parasta aikaa. Samalla liikunnan opetusta muutetaan: jatkossa yksittäisten lajitaitojen sijaan opetuksessa keskitytään liikunnan perustaitojen opetukseen. Perusopetuksessa käyttöön otettavan uuden tuntijaon myötä liikunnan opetuksen määrä kasvaa osana taito- ja taideaineiden lisäystä. Uusien opetussuunnitelman valtakunnallisten perusteiden on määrä astua voimaan elokuussa 2016. Liikuntatuntien määrästä ei tule tinkiä yhtään - päinvastoin.

Terveys on paitsi ihmisen tärkeimpiä arvoja, myös tärkeä taloudellisen, sosiaalisen ja inhimillisen kehityksen kulmakivi. Terveyttä edistävillä toimilla saada aikaan merkittäviä kansantaloudellisia säästöjä. Jälleen yksi uusi taustatutkimus tai uudet liikuntasuositukset tuskin ovat täsmäratkaisuja suomalaisten saamiseksi lenkkipoluille tai kuntosaleille. On tärkeää ottaa huomioon tavoite liikunnan lisäämisestä kaikkien hallinnonalojen toiminnassa ja edistää elinikäisen liikunnan mahdollisuuksia. Liikunnan edistäminen on koko yhteiskuntaa koskeva haaste, jota voidaan edistää päiväkoti- ja koulutyön ohella kevyen liikenteen väylien suunnittelussa, koulujen välituntipihojen kunnon parantamisella ja koulujen kerhotoiminnan kehittämisellä. Kehittämistyön on ulotuttava myös työpaikkaliikunnan kehittämiseen ja ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitämiseen. Vastuu ei kuitenkaan voi olla pelkästään valtiolla tai kunnilla, sillä viranomaiset eivät voi tulla kiskomaan ketään kotisohvalta edistämään kansanterveyttä. Halu oman elämänlaadun parantamiseen on löydyttävä jokaiselta suomalaiselta itseltään.


Kokoomus