BLOGIARKISTO

Viinit ruokakauppoihin

31.07.2014

Helsingin Sanomien (30.7.) julkaisemassa kyselyssä suomalaisista 55 prosenttia hyväksyisi viinin myynnin ruokakaupoissa. Uutinen oli jälleen yksi positiivinen osoitus siitä, että suomalaiset haluavat vähemmän valtion holhousta ja enemmän vapautta. Olen itse puhunut ja ajanut kyseistä asiaa jo pidempään. Ei ole tätä päivää, että viinin kaltainen elintarvike täytyy lähteä hakemaan erillisestä valtion kaupasta.

Alko lisää tutkitusti vieressä olevan päivittäistavarakaupan myyntiä merkittävästi. Alkolla on noin 350 myymälää, joista kuitenkin vain neljä on sijoitettu Lidlin ja viisi Suomen Lähikaupan myymälän viereen. Alkon monopoli siis pönkittää kahden markkinoita dominoivan päivittäistavarakaupan, S- ja K-ryhmien asemaa markkinoilla. Tämä johtaa heikompaan kilpailuun ja korkeampiin hintoihin.

Alkon monopolin purkaminen johtaisi siihen, että kilpailu päivittäistavarakaupassa lisääntyisi. Alkon monopolin purkaminen myös tarkoittaisi kuluttajille edullisempia hintoja kaupan kassalla. Enemmistö Suomen kansasta tätä kannattaa ja tähän suuntaan olisi jo vihdoin korkea aika siirtyä. Myös ravintoloiden ulkosmyyntioikeuden salliminen olisi tervetullut uudistus ja enemmän tätä päivää.

Itse uskon siihen, että alkoholikulttuurimme voidaan vähitellen muuttaa kohtuukäytön kulttuuriksi, jossa alkoholihaitat ovat merkittävästi pienemmät. Tähän ei nykysysteemimme kuitenkaan ole ratkaisu – se on jo tullut todistetuksi useaan otteeseen. Jos ongelmat olisivat pelkillä rajoituksilla hoidettavissa, olisivat alkoholihaitatkin varmasti Suomessa minimissään. Näinhän ei ole. Meidän tulee pyrkiä kohti eurooppalaisia juomatapoja vaikuttamalla ensisijaisesti alkoholikulttuuriin. Viinit ja ruoka kuuluvat yhteen – ja täten myös samojen kauppojen hyllyille. Suomi ja me suomalaiset olemme tähän valmiita.


Suomalaisen vesielinkeinon erikoisuudet

24.07.2014

Suomessa verotus kohtelee varsin hellävaroin useimpia luonnon tuotteita, kuten esimerkiksi metsämarjoja, luonnon mehuja ja maitotuotteita. Näin ei ole luonnon veden, luonnon tuotteista tärkeimmän osalta. Pakattaessa luonnon vettä verotuksella rokotetaan näitä pakkauksia virvoitusjuomaverolla 0,11€ per litra ja usein juomapakkausverolla 0,51€ per litra. Pidän varsin erikoisena sitä, että vettä kohdellaan verotuksessa samalla tavalla kuin makeutusaineita sisältäviä virvoitusjuomia.

Pienessä pikarissa myytävään lähdeveteen lisätään kolme eri veroa (arvonlisä-, juomapakkaus- ja virvoitusjuomavero). Pieniä pikareita käytetään mm. lentokoneissa, junissa ja sairaaloissa. Juomapakkausveroa näiden kohdalla on perusteltu sillä, että pikarit roskaavat luontoa, kun niitä ei kierrätetä. Huomioitavaa on, että näitä pikareita käyttävät suuret yhteisöt, joiden politiikkaan kuuluu kierrätys. Sen sijaan vähittäiskaupassa on myynnissä valtavasti kertakäyttöpakkauksiin pakattuja elintarvikkeita, joita ei erikseen veroteta pakkausverolla.

Pullotettuun veteen lisätään puolestaan arvonlisävero, virvoitusjuomavero, arvonlisäverollinen kierrätysmaksu ja arvonlisäverollinen panttimaksu. Pullotettua vettä myydään Suomessa vuosittain noin sata miljoonaa litraa. Tullin tilastojen mukaan vuonna 2011 yli neljännes siitä eli 26 miljoonaa litraa tuotiin ulkomailta. Vastaavasti Suomesta ulkomaille vietiin vain alle kolme litraa pullotettua vettä. Suomalaista vettä pidetään laadultaan maailman parhaimpana ja tämän ovat osoittaneet eri tutkimukset, muun muassa Unescon tekemä Wold Water Development Report-tutkimus. Silti valtavat määrät pullotettua vettä tuodaan Suomeen ja täältä viedään ulkomaille vain hyvin vähän vettä. Erikoinen yhtälö.

Suomalaisen vesielinkeinon edellytykset ovat kovin haasteelliset korkean verotuksen takia. Elinkeinolla olisi paljon kasvumahdollisuuksia, sillä maapallon väestönkasvun seurauksena vettä tullaan kuluttamaan enemmän, etenkin kehitysmaissa. Veden vienti voisi luoda uusia työpaikkoja taantuvaan Suomeen, jos valtiovalta tukisi tätä elinkeinoa. Jätin eduskunnassa veden verotusta koskevan kirjallisen kysymyksen ja odotan asiasta vastaavan ministerin vastausta.


Monimutkaiset anniskeluluvat

11.07.2014

Anniskeluluvan saanti on Suomessa varsin byrokraattista ja monimutkaista. A- ja B-lupiin tarvitaan anniskelupassi sekä vastaava hoitaja, jolla on vähintään kaksi vuotta anniskelukokemusta tai vuoden koulutus alalta. Lisäksi yrittäjä on velvollinen tekemään neljännesvuosittain ilmoitukset alkoholin ostoista sekä henkilökunta- ja anniskelualuesuunnitelmista. Anniskelulupa on joko toistaiseksi voimassa oleva, määräaikainen tai tilapäinen. Ulkoterassi, tupakan myyminen ja anniskeluajan jatkaminen vaativat vielä omat erilliset lupansa.

Anniskelulupiin liittyvä Valviran ohjeistuskin on hyvin monimutkaista. Anniskeluun liittyviä säädöksiä ja ohjeistuksia löytyy kahdeksasta eri Valviran laatimasta asiakirjasta. Pelkästään anniskelun vastaavaa hoitajaa koskeva ohjeistus on 17 sivua pitkä.

Tiukista anniskelusäädöksistä on jo aiheutunut vaikeuksia ravintolayrittäjille. Matkailu- ja ravintolapalvelut Mara ry:n mukaan tiukka anniskelulupalainsäädäntö aiheuttaa vaikeuksia erityisesti sesonkiravintoloissa, jotka eivät ole lähellä kaupunkeja, eivätkä siten löydä työntekijöitä. Helsingin Sanomat uutisoi 8.7.2014, että ongelmia on ollut myös Helsingissä, kun pätevää henkilökuntaa ei ole ollut saatavilla. Helsingissä on myös ollut tapauksia, joissa aloittava yrittäjä on joutunut luopumaan suunnitelmistaan ja muuttamaan anniskeluravintolan esimerkiksi kahvilaksi. Matkailu- ja ravintolapalvelut Mara ry onkin ehdottanut, että vastaavan hoitajan kahden vuoden anniskelukokemuksen voisi lyhentää yhteen vuoteen. Maran ehdotus on kannatettava.

Jo maalaisjärki kertoo, että nykykäytännöllä tehdään tarpeetonta hallaa lukuisille yrittäjille. Olen tehnyt eduskunnassa kirjallisen kysymyksen, jossa pyydän asiasta vastaavaa ministeriä vastaamaan, mihin toimiin ministeriö ryhtyy, jotta monimutkaista anniskeluluvan saantia selkeytetään ja yksinkertaistetaan sekä mitä tullaan tekemään, jotta anniskelulupa-asiat eivät vaikeuta kohtuuttomasti ravintolayrittäjien toimintaa.

Alexander Stubbin hallitus päätti taannoin, että alkoholilain kokonaisuudistus siirtyy seuraavan hallituksen ja eduskunnan päätettäväksi. Ravintola-alan hätähuuto on ilmeisesti laittanut ministeriössä virkamiehet ja poliitikot pohtimaan asiaa uudestaan. Mielenkiinnolla odotan ministerin vastausta kirjalliseen kysymykseeni.


Kokoomus