BLOGIARKISTO

Globaalissa taloudessa oman tontin täytyy olla kunnossa

23.01.2015

Pienenä kansana me suomalaiset olemme aina joutuneet keräämään ansiomme pienistä puroista maailmalta. Suljetut kotimarkkinat eivät hyödyttäisi suomalaisia yrityksiä: jo pieni koko asettaisi nopeasti rajat yritysten kasvulle. Etumme ei ole joutua kilpailemaan suurten talousjättien kanssa esimerkiksi yritystuissa tai tulleissa. Samat pelisäännöt kaikille toimijoille hyödyttävät eniten juuri pieniä, avoimia vientitalouksia. Se mahdollistaa reilun kilpailun ilman keinotekoisia vääristymiä ja protektionismia.

Kaupan vapauttaminen on globaalisti vähentänyt köyhyyttä, lisännyt hyvinvointia ja pidentänyt ihmisten elinikää. Yhdistyneiden kansakuntien mukaan noin 700 miljoonaa ihmistä on kivunnut äärimmäisestä köyhyydestä. Suurin syy tähän on kaupan kasvu. Kaupan esteiden purkaminen on synnyttänyt hyvinvointia ympäri maailmaa - taloudellinen vapaus on vähentänyt lukutaidottomien määrää, alentanut korruptiota ja parantanut naisten asemaa. Suljetut järjestelmät eivät ole pystyneet tarjoamaan kansalaisilleen samanlaista vaurautta ja turvaa kuin vapaa kansainvälinen markkinatalous.

Euroopan unioni ja euro on vaikeuksista huolimatta luonut suomalaisille verrattain vakaan taloudellisen ympäristön. Se on myös avannut 500 miljoonan asukkaan kotimarkkinan suomalaisten yritysten hyödynnettäväksi, mutta työ jatkuu edelleen. Viime vuonna työnsä aloittaneen Junckerin komission tärkeimpinä prioriteetteina ovatkin digitaalisten sisämarkkinoiden ja energiaunionin luominen. Lisäksi käynnissä olevat vapaakauppaneuvottelut Yhdysvaltojen ja Japanin kanssa on tarkoitus saada päätökseen.

Suomalainen hyvinvointi on rakennettu viennin varaan.  Omasta bruttokansantuotteestamme 40 % koostuu viennistä, mutta Suomi muodostaa maailmantaloudesta vain 0,2 %. Se tarkoittaa, että pahimmillaan maailmantalouden aalloilla Suomi on kuin lastu laineella. Venäjän toimet Ukrainassa vaikuttivat heti esimerkiksi matkailuun, mutta toisaalta öljyn alhainen hinta hyödyttää teollisuuttamme. Näiden ilmiöiden ennakoiminen olisi ollut lähestulkoon mahdotonta vielä muutama vuosi sitten. Emme voi estää maailmantalouden vaikutuksia, mutta paremmin niihin voidaan vastata, jos oma tontti on kunnossa.  

Suomella on suuria haasteita edessään: vanheneva väestö tarvitsee yhä kalliimpia hyvinvointipalveluita, ja niiden rahoittaminen on hoidettava yhä pienenevän työssäkäyvän joukon maksamista veroista. Samaan aikaan olemme keskellä maailmantalouden taantumaa ja läpikäymme rakennemuutosta. Täsmätoimien lisäksi tarvitsemme rakenteellisia uudistuksia. Lähtökohdaksi onkin otettava työn kannustavuuden parantaminen. Verotuksen painopisteen siirtoa ympäristölle haitallisen kulutuksen verottamiseen on jatkettava.

Ekologisella verouudistuksella on merkitystä myös ilmastonmuutoksen torjunnassa. Viime vuonna Eurooppa-neuvosto päätti unionin ilmasto- ja energiatavoitteista vuosille 2020-2030. Tämän vuoden lopulla Pariisissa järjestetään suuri ilmastokokous, jonka tavoitteena on luoda uusi ilmastosopimus, jossa kasvihuonepäästöjä jälleen leikattaisiin. Suomen on annettava tähän myös oma panoksensa.

EU on onnistunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään yli 18 % vuoden 1990 tasosta. Se on näin osoittanut, että päästöjen leikkaamisen ei tarvitse tarkoittaa talouskasvun leikkaamista, sillä talous on kasvanut yli 40 % tänä aikana. EU:n onkin oltava tavoitteissaan kunnianhimoinen, mutta samalla realistinen. Maailman kasvihuonekaasupäästöistä yli puolet on peräisin kehitysmaista. Ilmastoteot voivat olla myös järkivihreitä -  suomalainen clean tech -osaaminen ja energiatehokkuus on saatava laajempaan käyttöön maailmalla.

Kirjoitus on julkaistu 23.1.2015 Maailmantalouden tekijät- kampanjasivulla


Käsitys korkeakoulutettujen työurista päivitettävä

14.01.2015

Akavan viime viikolla julkaisemasta työttömyyskatsauksesta käy ilmi, että korkeakoulutettujen työttömyys jatkoi huimaa kasvuaan viime vuonna. Marraskuun loppuun mennessä korkeakoulutettuja työttömiä oli vuoden takaiseen verrattuna 16 % enemmän. Huolestuttavaa on, että myös pitkäaikaistyöttömien määrä oli kasvussa; peräti useampi kuin joka neljäs korkeakoulutettu työtön oli ollut työttömänä jo vähintään vuoden.

Yksi korkeakoulutettujen työllistymistä hidastanut tekijä on ollut vuoden 2013 alusta voimaan astunut työ- ja elinkeinotoimistojen palvelu-uudistus. Sen myötä jo ennestään vähäisiä korkeakoulutettujen erityispalveluita on karsittu entisestään. Lisäksi TE-toimistojen määrää on vähennetty ja sähköisten järjestelmien käyttöä lisätty.

Korkeakoulutettujen kannalta suurimmaksi sudenkuopaksi on osoittanut uudistuksen sinällään hyvä tarkoitus kohdistaa työllistämispalvelut asiakkaan tarpeen mukaan. Valitettavasti tietoa ja ymmärrytä korkeakoulutettujen urapolun kehittymisestä ja palvelutarpeista ei kuitenkaan ole nykyisillään riittävästi TE-toimistoissa; korkeakoulutetut ovat jääneet käytännössä liian usein vaille henkilökohtaista tukea ja ohjausta, sillä heidän ei ole katsottu tarvitsevan palveluita yhtä kipeästi kuin muiden asiakasryhmien. Käsitys on virheellinen, sillä yhä useamman korkeakoulutetun työura koostuu eri pituisista työttömyysjaksoista, pätkätöistä sekä yrittäjyyden ja palkansaajan välimaastossa luovimisesta. Puhumattakaan alati muuttuvan työelämän osaamisvaatimuksista.

Keväällä 2014 tehdyssä arvioinnissa yli 60 prosenttia TE-toimistojen johtajista oli sitä mieltä, että uudistuksessa oltiin epäonnistuttu. Vain viisi prosenttia johtajista uskoi henkilökohtaisen palvelun vastaavan hyvin asiakkaiden tarpeisiin. Uudistuksesta saaduista kokemuksista ja palautteesta pitäisi nyt ottaa opiksi sekä pohtia muutoksia, joita tarvitsee tehdä palveluiden sujuvoittamiseksi.

Korkeakoulutettujen palveluihin erikoistuvien asiantuntijoiden verkostoa on vahvistettava TE-toimistoissa. On varmistettava, että jokaisessa TE-toimistossa on palveluneuvojia, jotka ymmärtävät korkeakoulutettujen työelämäproblematiikkaa. Myös koulutuksen ja työelämän yhteyksiä on parannettava, jotta jokaisella korkeakoulutetulla itsellään on käsitys tutkinnon ja osaamisen tuomasta työmarkkinakelpoisuudesta ja yhteiskunnan palveluista. Tässä tärkeä askel olisi palauttaa jokaiselle korkeakoulukampukselle TE-toimistojen työntekijä, joka toimisi linkkinä opiskelijoiden, korkeakoulujen ja yhteiskunnan tukipalveluiden välillä.

Korkeakoulutettujen työttömien määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 2009 lähtien ja vakiintunut yli 40 000 työttömän tasolle. Nyt olisi syytä ottaa ryhtiliike ja päivittää TE-toimistojen käsitys korkeakoulutettujen työurien kehittymisestä ja palveluntarpeista. Kalliin korkeakoulutuksen saaneet on autettava tehokkaammin työnsyrjään kiinni siinä missä muutkin. Tästä olisi hyötyä niin yhteiskunnalle kuin yksilölle itselleen.


Kokoomus