BLOGIARKISTO

Pisararata tarvitaan

24.02.2015

Helsinki on Suomen hallinnollinen, poliittinen ja liike-elämän keskus. Helsinki on monen suuren yrityksen kotikaupunki ja päätoimipaikka. Kun Helsingissä tehdään suuria ratkaisuja ja isoja investointeja, on ne nähtävä sekä alueellisesta että valtakunnallisesta hyötynäkökulmasta.

Pisararata olisi uusi lähiliikenteen kaupunkirata, joka alkaisi Pasilasta, kiertäisi tunnelissa Töölön, Helsingin keskustan ja Hakaniemen kautta takaisin Pasilaan. Uuden kaupunkiradan myötä metropolin paikallisjunaliikennettä voitaisiin lisätä. Rata myös helpottaisi pääsyä kantakaupunkiin, kun junalla pääsisi suoraan Töölöön ja Hakaniemeen. Lisäksi rata mahdollistaisi paikallisjunien sujuvan ja nopean kääntymisen sekä parantaisi kaukojunien liikennöintiä vähentämällä tukosta ratapihalla.

Hankkeen kokonaiskustannusarvio on 956 miljoonaa euroa vuoden 2020 hintatasossa. Pyrkimyksenä on jakaa kustannukset valtion, Helsingin, Espoon ja Vantaan kesken. Nykyinen kustannusarvio sisältää myös merkittäviä riskivarauksia, joiden tarve vähenee suunnittelun edetessä. Pisararata etenee talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa 9.1.2015 päätetyn mukaisesti. Kuntien kanssa neuvottelut niiden rahoitusosuuksista jatkuvat ja hallitus puoltaa hanketta. Raha-asiainvaliokunta teki 24.2 päätöksen sekä Helsingin ratapihan että Pisaran viemisestä EU-tuen hakuun ja maaliskuussa nämä molemmat hankkeet sisällytetään tekniseen kehykseen.

Tällä hetkellä metropolin isoimmat raideliikennehankkeet toteutetaan Vantaalla ja Espoossa, kun Kehärataa ja Länsimetroa rakennetaan. Nämä ovat todella tärkeitä hankkeita myös Helsingille. Kuitenkin Helsingin omaa raideliikennettä on myös kehitettävä, sillä päärautatieasema ja Pasilan asema kärsivät pahasta liikenteen tukoksesta.

On hyvä muistaa, että vuonna 2013 Helsingin seutukunta tuotti 35 % koko Suomen bruttokansantuotteesta. Viime vuonna Helsinki antoi 312 miljoonaa euroa muiden Suomen kuntien käytettäväksi verotulojen tasauksen muodossa. Yrityskeskittymänä Helsinki on täysin omaa luokkaansa. Vuoden 2014 kolmannella neljänneksellä uusia yrityksiä perustettiin Helsinkiin 1 195. Vastaavasti Tampereelle perustettiin uusia yrityksiä 292 ja Turkuun 241. Olisikin nähtävä, että Helsinkiin tehtävä investointi on koko Suomen investointi, sillä verotulojen kasvun seurauksena koko Suomi hyötyy Helsingin menestyksestä.

Raideliikennettä kehittämällä parannamme kantakaupungissa toimivien yritysten toimintaedellytyksiä. Kaupunkilaisen näkökulmasta kulkuyhteydet Olympiastadionille, jäähallille, oopperalle, Helsingin kaupunginteatteriin ja Hakaniemen torille paranevat. Pisararadan rakentamisella edesautamme sitä, että metropoli on tulevaisuudessakin koko Suomen veturi.


Penkinpainajaisista työttömyysputkeen ­- poukkoilevan koulutuspolitiikan tulos

18.02.2015

Nuorisotakuuseen sisältyvän koulutustakuun ansiosta nuorten koulupudokkuutta ja syrjäytymistä on onnistuttu ehkäisemään merkittävästi perusasteen jälkeen. Valitettavasti koulutusputki vuotaa kuitenkin toisesta päästä; toisen asteen suorittaneiden nuorten työttömyys on lisääntynyt radikaalisti. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan ylioppilastutkinnon suorittaneiden 15­-19 -vuotiaiden työttömyys oli 45,5 prosenttia korkeampi joulukuussa 2014 kuin vuotta aikaisemmin. Seuraavan ikäryhmän eli 20­-24 -vuotiaiden työttömyys oli puolestaan 37 prosenttia
korkeampi edellisvuoteen verrattuna. Ylioppilaiden työttömyys on kaksinkertaistunut viimeisen kahden vuoden aikana.

Suurin osa nuorista haluaisi jatkaa lukion jälkeen suoraan korkeakouluun, mutta kuitenkin vain kolmasosa halukkaista pääsee jatkamaan opintojaan. Jotta turhilta välivuosilta vältyttäisiin, täytyisi opinto-ohjaukseen panostaa aiempaa enemmän. Jotkut saattavat kärkkyä vuosia tiettyä opiskelupaikkaa, vaikka muitakin opintopolkuja olisi tarjolla unelma-ammattiin. Näin ollen nuorille tulee helposti useita välivuosia. Ylioppilastutkinnon suorittaneiden rajusti kasvanut työttömyys ja välivuodet eivät ole yksilön eivätkä yhteiskunnan kannalta toivottava yhtälö.

Jotta jokainen lukiolainen saisi riittävää ohjausta jatko-opintoja varten, tulisi pohtia, olisiko tarvetta kirjata lakiin opinto-ohjauksen vähimmäismitoitus henkilökohtaisen opinto-ohjauksen mahdollistamiseksi. Työelämäyhteyksistä huolehtiminen on myös keskeinen osa laadukasta koulutusta. Yhteistyötä todellakin tarvitaan toiselle asteelle, sillä esimerkiksi lukioista ainoastaan noin 4 prosenttia kertoo tekevänsä
yritysyhteistyötä. Myös lukioiden ja ammattikoulujen yhteistyötä korkeakoulujen kanssa tulisi entisestään tiivistää. Esimerkiksi yksittäisten kurssien opiskelu AMK:ssa tai yliopistoissa tulisi olla helpompaa. Näin voitaisiin tukea erilaisia lahjakkuuksia ja auttaa nuoria kohti omaa toiveammattia.

Toiselta asteelta valmistuneiden työttömyys on kasvanut kaikkein nopeiten nuorisotakuun aikana. Joka pitäjässä olevat oppilaitosrakennukset itsessään eivät tee autuaaksi ketään, vaan olennaista on panostaa koulutuksen laatuun ja henkilökohtaiseen tukeen ja ohjaukseen. Poukkoilevan koulutuspolitiikan ja puolueiden irtopisteiden keräämisen sijaan tarvitaan pitkäjänteistä ja ennakoivaa politiikkaa koulutuksen kehittämiselle. Pitkään on puhuttu välivuosien vähentämisestä ja työurien pidentämisestä alkupäästä. Nyt on kuitenkin ryhdyttävä tuumasta toimeen.


Metropolihallinto on utopia

05.02.2015

Helsingin kaupunginhallitus ei alkuviikosta järjestetyssä kokouksessaan lämmennyt metropolihallintoon liittyvälle lakiluonnokselle. Tämä ei tullut yllätyksenä, sillä moni poliittinen päättäjä sekä pääkaupunkiseudun asukas kannattaa lisäbyrokratian ja uuden hallinnollisen tason luomisen sijaan pääkaupunkiseudun kuntaliitosta. Tehottomia ja uusia hallintorakenteita ei tule luoda, varsinkaan kun ne eivät edes toteuta niille asetettuja tavoitteita.

Metropolialueen lakiluonnos perustuu hallituksen rakkennepoliittisen ohjelman linjaukseen, jonka mukaan metropolialueen 14 kunnan kilpailukyky varmistetaan kokoamalla metropolihallinto, jonka päättävä elin olisi vaaleilla valittava valtuusto. Metropolihallinto saisi vastuulleen muun muassa maankäytön, asumisen ja liikenteen tehtäviä ja päätöksentekoa. Valta ei kuitenkaan olisi aukotonta, sillä metropolivaltuusto päättäisi vain osin maankäytöstä, eikä esimerkiksi siitä, kuinka paljon vuokra-asuntoja rakennetaan. Kuntien ei myöskään olisi pakko sitoutua alueen joukkoliikenneyhteistyöhön, mikäli ne eivät haluaisi.

Helsinki on poikkeuksellinen kaupunki monella mittarilla. Helsingin seudulla asuu jo noin 1,5 miljoonaa asukasta. Helsingin menestyksellä rahoitetaan palveluita myös paljon sen rajojen ulkopuolella, sillä Helsingin seutukunta tuottaa kolmanneksen koko maan bruttokansantuotteesta (vuonna 2013 osuus oli 35 %). Sillä, kuinka Helsinki pärjää, on suora yhteys koko Suomenmenestymiseen.

Helsingin seudun tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot olivat vuonna 2011 noin 3 mrd. euroa, eli 42 % koko maan t&k-menoista. Helsingin seutu on edelleen ylivoimaisesti Suomen suurin, tärkein ja erikoistunein yritystoiminnan keskittymä. Koko maahan verrattuna Helsingin seudun 14 kunnassa sijaitsee lähes neljännes yritysten toimipaikoista ja kolmannes yrityssektorin henkilöstöstä. Koko maan liikevaihdosta alueella tuotetaan 44 %. Lisäksi viime vuonna helsinkiläiset maksoivat 312 miljoonaa euroa verotulojen tasausta valtionosuusjärjestelmään eli toisin sanoen antoivat verotuloja pois muiden kuntien käytettäväksi.

Helsingin metropolialueen menestys ei synny tyhjästä. Sen eteen on ponnisteltava. Itse uskon, että metropolialue toimisi parhaiten yhtenä kaupunkina. Vain tällä tavoin maankäytön, asumisen ja liikenteen kysymykset saataisiin ratkaistua nostamalla keskiöön palvelun käyttäjä ja maksaja, ja työntämällä sivuun kuntapäättäjä napamiehen paikalta. Uusi hallinnon taso ei ole järkevä ratkaisu: nyt ehdotettu metropolihallinto loisi lisää byrokratiaa, mutta säilyttäisi jo olevat, haitalliset kehityksen esteet. Suomen ongelmana ei nykyisinkään ole hallinnontasojen vähyys.


Kokoomus