BLOGIARKISTO

Kesälomat Eurooppa-aikaan

10.07.2015

Suomi tarvitsee kuumeisesti uusia työpaikkoja ja kasvun eväitä. Huomattavaa potentiaalia löytyy palvelualoilta ja erityisesti matkailualalta.

Matkailuala on globaali nopeasti kasvava tulevaisuudenala. Suomen matkailutulo on ollut jo useamman vuoden yli 13 miljardia euroa. Alalla arvioidaan olevan mahdollisuuksia kasvaa jopa 20 miljardiin euroon vuoteen 2025 mennessä. Kokonaisvientiin verrattuna matkailutulot ovat yhtä suuret kuin yhden kuukauden tulot kaikesta kokonaisviennistä. Ala paitsi tuo verotuloja, se myös parantaa työllisyyttä Suomessa. Matkailuklusterin toivotaan kymmenen vuoden kuluttua työllistävän noin 180 000 henkilöä. Alalla on merkittäviä kerrannaisvaikutuksia myös muille toimialoille kuten kuljetus-, rakennus- ja kaupan alalle. Matkailua ei voida ulkoistaa muihin maihin. Ainutlaatuinen luonto, puhtaus, turvallisuus ja nähtävyydet ovat asioita, joita ei voi viedä täältä pois. Meidän ei pidä aliarvioida, mitä meillä on tarjottavanamme.

Valonpilkahduksista huolimatta olemme viime vuosina pudonneet kansainvälisen matkailun kasvuvauhdista. Syynä tähän on itänaapurimme haastavan tilanteen ja venäläisten matkailijoiden vähentymisen lisäksi muun muassa se, että Suomi on hintatasoltaan hyvin kallis maa. Suurin este kasvulle lienee se, ettei meillä panosteta tarpeeksi matkailun markkinointiin, emmekä ehkä osaa itse arvostaa ainutlaatuisuuttamme.

Oman mielenkiintoisen lisänsä Suomen matkailuun tuo kesälomiemme ajankohta. Suomessa useiden perheiden kesälomat nimittäin loppuvat elokuun alkupuoliskolla koulujen syyslukukauden käynnistyessä. Matkailuyritysten käyttämä sesonkityövoima on suurelta osin opiskelijoita, jotka palaavat opintoihinsa koulujen alkaessa. Lukuisat matkailukohteet joutuvat laittamaan lapun luukulle, vaikka Keski-Euroopassa lomasesonki on vasta parhaimmillaan ja innokkaita lomailijoita riittäisi Suomeenkin saakka. Matkailusesonki jää meillä valitettavan lyhyeksi. Kyseessä on merkittävä kansantaloudellinen tappio.

Kesälomien siirtämisestä/porrastamisesta on käyty tunteikastakin keskustelua jo vuosien ajan, mutta mitään merkittävää edistystä ei ole tapahtunut. Kesälomien siirtämistä nykyistä myöhemmäksi ovat esittäneet muun muassa Keskuskauppakamari ja Matkailu- ja ravintolapalvelut MaRa ry. Keskuskauppakamarin mukaan kesälomien siirtäminen eteenpäin kahdella viikolla lisäisi Suomen matkailun vetovoimaisuutta ja matkailualan liiketoimintaedellytyksiä.

Pitkällä aikavälillä kasvun mahdollisuudet on erityisesti ulkomaalaisissa matkailijoissa. He myös käyttävät rahaa enemmän kuin kotimaiset matkailijat. Jos heidän lomansa ajoittuvat heinä-elokuuhun, on selvää, että he suuntaavat sinne, missä on valmius vastaanottaa turisteja. Suomi on elokuussa jo koulun penkillä, vaikka usein silloin säät ovat parhaimmillaan ja lempeimmillään myös turisteja ajatellen.

Kilpailu matkailijoista on armotonta ja mikäli tässä pelissä aiomme vakavasti olla mukana, on meidän myös tehtävä kaikkemme erottuaksemme. Matkailun markkinointiin tulee satsata enemmän, eikä aasialaisten matkailijoiden kasvupotentiaalia saa hukata. Mustikat ja muumit ovat yhtä vetovoimaisia kuin luontokuvaus ja eräretkeily. Paikallista pienyrittämistä on kannustettava rakentamaan toimiva, turistia palveleva kokonaisuus. Yritysten toimintaa turhaa hankaloittavaa sääntelyä riittää yllin kyllin ja sitä pitäisi ensitilassa purkaa. Myös oikeanlainen veropolitiikka edesauttaa matkailun kehittämistä. Esimerkiksi ravintoloiden hintatasoa pitää saada laskettua alemmas. Olenkin esittänyt ravintoloissa nautitun alkoholin arvolisäveron alentamista ruoan arvolisäveron tasolle. Edustuskulujen verovähennysoikeudesta luopuminen oli suuri virhe, joka onneksi ymmärrettiin korjata. Verovähennysoikeuden voisi kuitenkin mielestäni nostaa sataan prosenttiin.

Ja niistä lomista — ainaisen juupas-eipäs -väittelyn sijaan kesälomien siirtoa olisi syytä selvittää kattavasti, kiihkottomasti ja tosiasiat tunnustaen. Matkailussa on valtavasti potentiaalia, jos vain sille mahdollisuuden oikeasti annamme.


Oiva hyydyttää hymynaaman

03.07.2015

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira lanseerasi valvontatietojen julkistamisjärjestelmä Oivan pari vuotta sitten tuomaan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä elintarvikealalle. Idea oli hyvä, mutta ei loppuun asti mietitty. ”Oivahymy” on muuttunut monille elintarviketoimijoille irvistykseksi ja Oiva-valvonnan julkaisutapaa kritisoidaan elintarvikealalla laajasti.

Evira halusi tuoda elintarvikealan yritysten valvontatulokset kuluttajien tietoon. Sitä varten perustettiin Oiva – valvontatietojen julkistamisjärjestelmä, jolla arvioidaan yritysten elintarviketurvallisuutta. Elintarvikkeiden vähittäismyyntiä ja tarjoilua koskevat tarkastustulokset julkaistaan ”hymynaamoin” Oivan sivuilla sitä mukaa, kun elintarvikevalvojat tekevät tarkastuksia. Yrityksen ulko-oveen kiinnitetään myös kuluttajaa valistava Oiva-raportti.

Mikä sitten tekee Oiva-raportoinnista kestämättömän? Ei pelkästään se, että uuden, ison järjestelmän toiminnan pyörittäminen sitoo melkoisen määrän henkilötyövuosia. Henkilötasolla Oiva-järjestelmä sekä kuormittaa elintarvikealan yrittäjiä kohtuuttomasti että käyttää melkoisen epäreilua ”laskentamallia” ”tuomioissaan”.

Miten Oiva-järjestelmä toimii? Tahtomattaan ikävän tyypin leiman saa terveystarkastaja, joka joutuu Oiva-raportin tarkastuksen yhteydessä täyttämään. Arvosanoja jokaisesta tarkastuskohteesta annetaan seuraavilla vaihtoehdoilla: Oivallinen, Hyvä, Korjattavaa, Heikko. Jos yrityksessä on kymmenen tarkastuskohtaa – ja vaikka niistä yhdeksän olisi kunnossa – yhden tarkastuskohdan ollessa esim. Heikko, tulee loppulausuntoon koko tarkastuksesta Heikko. Raportti tulee näkyviin sekä nettiin että yrityksen oveen – kolmen seuraavan tarkastuksen ajan. Näin ollen tuo ”arvosana” on näkyvillä kuukausia, ehkä vuosia.

Jos raportointia verrattaisiin ylioppilaskirjoituksiin, tarkoittaisi se sitä, että vaikka kirjoittaisit laudaturin kaikissa muissa aineissa paitsi matematiikassa approbaturin, ylioppilastodistuksesi lopullinen arvosana olisi A. Tällainen logiikka vaikuttaa enemmänkin rangaistustahtoisuudelta, ei yhteiskuntaamme läpinäkyvämmäksi rakentavalta toimintamallilta.

Asiakkaan näkökulmastahan tilanne on myös haastava. Kuinka moni valitsee spontaanisti kahvittelupaikakseen konditoria-kahvilan, jonka ovessa roikkuu Oiva-raportti, jossa lukee ”Korjattavaa” tai pahimmillaan ”Heikko”. Jos raporttiin tutustuisi tarkemmin, huomaisi, että korjattavaa löytyy esimerkiksi siivousvälinekaapista tai joku on tassutellut jauhoisilla työtossuilla pukukopissa tai unohtanut kengät pukukopin lattialle. Suurin osa kuluttajista varmasti tulkitsee raportin nimenomaan tuotteita koskevana huonousarviointina.

Oiva laajenee vaiheittain kaikkiin elintarvikealan yrityksiin vuoden 2015 aikana. Kaikkien osapuolten - Eviran ja elintarvikealojen - päämäärä on takuulla sama eli elintarvikkeiden turvallinen laatu. Turhat byrokraattiset ja usein päällekkäiset rakenteet eivät kuitenkaan palvele ketään. Oiva-järjestelmä on vastaan suomalaista oikeustajua ja sen toimintaa kannattaisi tarkastella maalaisjärjen valossa. Kuluttajaan pitäisi myös uskaltaa luottaa. Kuluttaja äänestää herkästi jaloillaan, varsinkin ruoka- ja ravintola-alalla. Ainoa hymynaama, josta kuluttaja oikeasti saattaa olla kiinnostunut, on hymy, jonka hän saa tilatessaan konditoriasta tai kahvilasta leivoskahvit.


Kokoomus