BLOGIARKISTO

Nuorten tukeminen on kannattava sijoitus

29.10.2015

Vuoden 2013 työssäkäyntitilaston mukaan Suomessa jäi toisen asteen koulutuksesta ja työelämästä syrjään noin 45 000 16 - 29 -vuotiasta nuorta. Tilastokeskuksen mukaan syyskuussa 2015 Suomessa oli työttömänä 53 000 15 - 24 -vuotiasta nuorta (työttömyysaste 17,9). Yksikin ilman opiskelu- tai työpaikkaa jäänyt nuori on liikaa. Meillä ei ole varaa menettää inhimillisesti, eikä kansantaloudellisesti ainuttakaan tulevaisuuden osaajaa, tekijää tai ajattelijaa.

Nuorten syrjäytymistä on pyritty viime vuosina ennaltaehkäisemään ja ratkomaan monin eri tavoin. Koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien 16 - 29 -vuotiaiden nuorten tukemiseksi keinoja etsinyt Yhteiskunnan syrjällä -hanke julkisti syyskuussa loppuraporttinsa. Tutkimuksen esittämien politiikkasuositusten mukaan nuorten matalan kynnyksen palvelu tarvitaan jokaiseen kuntaan, nuorelle tulee saada luottotyöntekijä ja yksi suunnitelma, nivelvaiheansoista on päästävä tuen jatkuvuuteen, toimeentulotuen sijaan tarvitaan tulevaisuustuki ja nuorten tukijärjestelmää on johdettava kokonaisuutena. Loppuraportista ilmenee, ettei kasautuneiden ongelmien kanssa yksin jäänyt nuori useinkaan saa tarvitsemaansa apua ja tukea. Hänen voi olla vaikea hahmottaa oikeaa palvelua tai auttajaa ongelmien ratkaisuun. Kaikki nuoret eivät myöskään selviydy yksin. Suuri riski syrjäytymiseen piilee siinä, että ollessaan useiden viranomaisten ja ammattilaisten tuen piirissä, nuoren kokonaisuus ei ole kenenkään tiedossa. Tällöin siirtyessään ikäryhmästä tai palvelusta toiseen, nuori saattaa pahimmillaan pudota avun parista kokonaan.


Sipilän hallituksen kärkihankkeena osaamisen ja koulutuksen osalta on viedä nuorisotakuuta yhteisötakuun suuntaan. Tarkoitus on tukea nuoria syventämällä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välistä yhteistyötä. Nuorisotakuun parhaat käytänteet kerätään kunnista ja toimivat mallit laajennetaan valtakunnalliseksi. Nuorisotakuusta kehitetään malli, jossa vastuu tukea tarvitsevasta nuoresta on yhdellä taholla. Syrjäytymistä ehkäistään takaamalla kaikille peruskoulun päättäville koulutus-, työ- tai kuntoutuspaikka. Nuorten mielenterveyspalveluita sekä etsivää nuorisotyötä ja työnetsijätoimintaa vahvistetaan. Nuorten palkkatukea ja Sanssi-korttia kehitetään työntekoon kannustavampaan suuntaan.

Yhden luukun palvelupisteet eli niin sanotut Ohjaamot on havaittu hyväksi toimintamalliksi nuorten auttamisessa. Ohjaamo-toiminta on tarkoitus laajentaa Ohjaamo-palvelupisteiden verkostoksi huhtikuuhun 2016 mennessä. Yhteensä 5 miljoona euroa maksava toiminta toteutetaan ESR-rahoituksen voimin seuraavan kolmen vuoden aikana. Toiminta on tarkoitus digitalisoida, sillä some tavoittaa nuorison parhaiten. Ohjaamo-toiminnalla yhteisötyö nuorta auttavien tahojen välillä on sujuvaa, eikä tietokatkoksia pääse syntymään. Nuori saa kokea vaikuttavansa ja siten myös sitoutuvansa yhdenmukaiseen ketjuun, jonka tarkoitus on saada hänen elämänsä raiteilleen. Nuoren pääsyä oman elämänsä hallitsijaksi auttaa luottamuksen saanut etsivä nuorisotyöntekijä, joka yhteen sovittaa ja tukee nuorta hänen tarvitsemiinsa palveluihin.

Nuorelle on tärkeää saada kokemus onnistumisesta ja kuulumisesta johonkin. Jos koulu ei suju, työ ja tekeminen sitä vastoin saattavat onnistua. Vahvistamalla työnetsijätoimintaa ja nuorten palkkatukea kehittämällä oppisopimuskoulutuksesta saattaa löytyä oma vahvuus ja osaamisalue. Nuori voi työllistää myös itse itsensä yrittäjyyden kautta. Tällöin on tärkeää löytää nuorelle yrittäjyyspaja, joka tukee toiminnan aloittamiseen. Yrittäjyyspaja tarjoaa nuorelle mentorointia ja yritysneuvontaa sekä taloudellista tukea starttirahan muodossa.

Nuorten auttamiseksi tarvitaan siis sekä monipuolisia että räätälöityjä toimia. Jokainen nuori, joka saadaan seisomaan omilla jaloillaan ja toimimaan osana yhteiskuntaa, on kansantaloudellisesti miljoonia säästävä ja yhteiskunnalle tuottava sijoitus. Puhumattakaan nuoren oman elämän rikastumisesta ja vahvistuvasta omanarvontunnosta. Jokainen nuori on tärkeä.


Yksikin lyönti on liikaa

19.10.2015

Naisiin kohdistuva väkivalta on merkittävä ja vakava ongelma Suomessa. Euroopan perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan lähes puolet (47%) yli 15 vuotiaista suomalaisista naisista on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa nykyisen tai entisen kumppaninsa taholta. Väkivaltaan ei tule koskaan alistua ja yksikin lyönti on liikaa. Väkivalta aiheuttaa eri laskentatavoista riippuen miljardikustannukset vuosittain. Inhimillisen kärsimyksen, perheiden traumatisoitumisen ja jopa kuoleman hintaa ei voi kuitenkaan koskaan mitata rahassa.

Kansainvälinen oikeus määrittelee naisiin kohdistuvan väkivallan ihmisoikeusloukkaukseksi. Suomi on saanut asiasta toistuvia huomautuksia kansainvälisiltä ihmisoikeuksien valvontaelimiltä – ja aiheesta. Eduskunta hyväksyi helmikuussa 2014 naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Istanbulin sopimuksen. Sopimus astui voimaan 1.8.2015, mutta sen toimeenpano on kesken monelta osin, erityisesti koskien riittävää turvakotiverkostoa. Turvakodit tarjoavat lyhytaikaisen turvapaikan tilanteessa, jossa omaan kotiin jääminen väkivallan, uhkailun tai pelon takia ei ole turvallista. Turvakodit antavat myös kriisiapua sekä mahdollisuuden irtautua väkivallan kierteestä ja tukevat lapsia selviytymään traumaattisista tapahtumista.

Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivaltaa vastustavan erikoisyksikön suositusten mukaan 10  000 asukasta kohden tulisi olla yksi turvakodin perhepaikka. Suomessa tulisi tämän perusteella olla yli viisisataa perhepaikkaa. Silti paikkoja on vain 120. Raiskauskriisikeskuksia pitäisi suositusten mukaan olla 25. Meillä niitä on kaksi. 

Turvakotien rahoitus siirtyi vuoden alussa valtion vastuulle. Ensi vuoden rahoitukseksi esitetään 11,55 miljoonaa euroa. Tätä voi perustellusti pitää riittämättömänä, sillä esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n selvityksen mukaan pelkkä turvakotiverkoston minimitasolle saattaminen maksaisi noin 40 miljoonaa euroa. Vuonna 2014 pelkästään pääkaupunkiseudulla noin 300 henkilöä jäi ilman turvakotipaikkaa. Tämän vuoden aikana asiakkuuteen hakeutuvien määrä on entisestään kasvanut. Kyseessä on erittäin haastava yhtälö.

Amnestyn Korkea Aika- ja Joku Raja -kampanjat muistuttavat meitä siitä surullisesta tosiasiasta, että edelleen Suomessa moni nainen joutuu kokemaan omassa kodissaan väkivaltaa ja turvattomuutta. Yksikään nainen ei saa jäädä ilman turvaa!


Kokoomus