BLOGIARKISTO

Kaupungistumisen vastustamisessa ei järkeä

25.09.2016

Maatalous- ja ympäristöministeri Tiilikainen sanoi lauantaina Helsingin Sanomissa, ettei hän halua olla vauhdittamassa kaupungistumista. Ihmettelen suuresti ministerin lausuntoja, sillä kaupungistumisen tietoinen jarruttaminen tarkoittaa käytännössä ihmisten vapaan valinnan ja vaurastumisen vastustamista.

Taloustieteessä vallitsee laaja konsensus siitä, että väestötiheyden kasvu lisää tuottavuutta ja vauhdittaa siten talouskasvua. Kaupungistuminen on globaali megatrendi, joka johtuu siitä, että ihmiset haluavat muuttaa sinne, missä työpaikat ja palvelut ovat. Sen vastustamisessa ei yksi kertaisesti ole järkeä.

Erityisen huolestuttavaksi Tiilikaisen lausunnon tekee se, että hän on asuntoasioista vastaava ministeri. Pääkaupunkiseudun kasvun suurin pullonkaula on asuntopula, johon lainsäädännöllä ja muilla kasvutoimenpiteillä on merkittävä vaikutus.

Pääkaupunkiseudun osuus Suomen maapinta-alasta on 0,2 prosenttia. Silti pääkaupunkiseudulla asuu viidennes väestöstä ja se tuottaa noin kolmanneksen bruttokansantuotteesta. Pääkaupunkiseudulla bruttokansantuote asukasta kohti on jopa kaksinkertainen maaseutualueisiin verrattuna. On vastuutonta jarruttaa pääkaupunkiseudun kasvua tässä taloustilanteessa.

Laaja asiantuntijanäkemys on kaupungistumiskehityksessä Tiilikaisen näkemystä vastaan. Ministerin olisikin syytä kuunnella tarkalla korvalla tieteellistä tutkimusta – myös aluepoliittisissa kysymyksissä. Ideologisuus ei saa johtaa siihen, että se rajoittaa suomalaisten mahdollisuuksia.

Kaupungistumisen lisääminen voisi olla osaratkaisu Suomen talouden ongelmien ratkaisemiseen. Kun ihmiset asuvat tiheässä, syntyy tuottavuutta ja ideoita. Moderni tietoyhteiskunta vaatii ajatusten törmäyttämistä yhteen, jotta menestystarinoita voi syntyä.

Kaupungistuminen ja taloudellinen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Pitkän aikavälin kehityksen kannalta kaupungistumisen edistäminen on yksi ratkaisevia kysymyksiä maamme tulevaisuuden osalta. Kaupungistumiselle tulee luoda mahdollisuuksia, eikä vähentää niitä.


Nato-keskustelu lämpenee

09.09.2016

Ruotsissa tänään julkaistu Nato-arvio antaa selkeän viestin – Ruotsi ei pärjää yksin.
Naapurissamme on nyt julkisesti tunnustettu se tosiasia, että Itämeren alueen kriisissä maa tulisi väistämättä vedetyksi mukaan. Sekä Nato että Venäjä näkevät Itämeren alueen strategisena kokonaisuutena ja molemmat tarvitsisivat Ruotsin maaperää taistelussa Baltian maista. Raportissa tehdään myös hyvin selväksi se tosiasia, ettei Ruotsi pärjäisi kriisitilanteessa yksin eli se ei pystyisi puolustamaan omaa aluettaan.

Vaikka konfliktia ei ole näköpiirissä, uhkakuviin on varauduttava. Ruotsi on puolensa valinnut ja yhteistyötä on jo tiivistetty muun muassa Suomen, Yhdysvaltain, Ison-Britannian ja Naton kanssa.

Ruotsin ulkoministeri Margot Wallström ja puolustusministeri Peter Hultqvist kirjoittavat tuoreessa kolumnissaan, että sotilaallista kykyä on parannettava esimerkiksi tuomalla Gotlannin saarelle taistelujoukko. On viisasta, että Ruotsi puhuu avoimesti puolustuksensa haavoittuvuudesta ja etsii ratkaisua kansainvälisestä yhteistyöstä.

Suomessa pitää nyt tarkasti seurata, miten keskustelu naapurimaassa etenee. Me emme voi sitoa itseämme Ruotsin päätöksiin, mutta pahin tilanne Suomen kannalta on, jos tipumme Ruotsin liukkaasti kulkevasta kelkasta. Suomen huhtikuinen Nato-raportti piti huonoimpana vaihtoehtona juuri sitä, että Ruotsi hakisi yksin Nato-jäsenyyttä, jolloin Suomi jäisi yksin hyvin haavoittuvaan asemaan.

On tärkeää, että Ruotsin Nato-raporttia luettaan Suomessa tarkasti ja rinta rinnan Suomen riippumattoman Nato-selvityksen kanssa. Suomen tulee aktiivisesti käydä keskustelua niin kotimaassa kuin ruotsalaisten kanssa. Ei hukata tätä mahdollisuutta.


Eläin ei ole esine

05.09.2016

Maa- ja metsätalousministeriössä on käynnissä eläinsuojelulain kokonaisuudistus ja lakiluonnos on tarkoitus saada lausunnolle loppuvuodesta. Tarve lain uudistamiselle on suuri, sillä nykyinen laki on 1990-luvulta, eikä se enää vastaa nykyisiin tarpeisiin. Tutkimustietoa eläinten hyvinvoinnista on saatu merkittävästi lisää ja samalla asenteemme eläimiä kohtaan ovat muuttuneet.

On arvokasta, että uudistusta tehtäessä on tehty lukuisia selvityksiä muun muassa eläinsuojeluvalvonnan järjestämisen vaihtoehdoista, löytöeläinten hoidon järjestämisestä sekä koirien ja kissojen pakollisesta tunnistusmerkinnästä ja rekisteröinnistä. Lisäksi nautojen parressa ja pihatossa pidon hyvinvointi- ja talousvaikutuksia sekä emakoiden tiineyshäkeistä luopumisen tuotannollisia ja taloudellisia vaikutuksia on käsitelty työ- ja ohjausryhmässä tiiviisti. Valmistelun yhteydessä on käsitelty myös avuntarpeessa olevien eläinten auttamisvelvollisuutta sekä eläinten lopettamista ja teurastamista koskevien säännösten läpikäymistä.

Eläinsuojelulain kokonaisuudistus on tärkeä ja erittäin tarpeellinen, jotta Suomi ei tipahda EU:n ja verrokkimaiden kyydistä. Suurtuotanto on luonut meille omat haasteensa, emmekä valitettavasti ole aina osanneet riittävästi ottaa huomioon lainataakkojen alla rimpuilevia tuottajia ja heidän eläimiänsä.

Nykypäivänä myös kuluttajan ääni on entistä suuremmassa roolissa, sillä viime kädessä kuluttaja päättää kehityksen suunnan. Nykyisin yhä useampi kuluttaja valitseekin ostoskoriinsa tuotteita, jotka on tuotettu sellaisilla tiloilla, joissa eläinten elinoloihin ja hyvinvointiin kiinnitetään erityistä huomiota.

Heikko taloustilanne heijastuu ihmisten ohella myös eläinten hyvinvointiin. Kun Helsingin ympäristökeskuksen eläinlääkärit tekivät viime vuonna eläinsuojelutarkastuksia, joka toisella tarkastuksella havaittiin puutteita eläinten hoidossa ja pidossa. Lisäksi pentutehtailu on kasvanut entisestään ja ihmisten huolettomuus eläinten hankinnassa, pidossa ja hylkäämisessä on syystäkin huolestuttanut eläinsuojelujärjestöjä. Työtä on paljon ja tarvitsemme kiireesti lisää resursseja muun muassa tiedottamiseen ja ennakointiin.

Suomessa hylätään vuosittain noin 20 000 kissaa. Kunnalliset löytöeläintalot eivät ota vastaan villiintyneitä kissoja, eikä niiden auttaminen kuulu eläinsuojeluviranomaisillekaan, joten nämä kissat ovat täysin vapaaehtoisten auttajien varassa. Seura- ja harrastuseläinten pakollinen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti vähentäisivät niin eläinten hylkäämistä, pentutehtailua kuin laitonta ja valvomatonta eläinkauppaakin.

Uusi eläinsuojelulakimme on muodostettava riittävän tiukaksi ja vastaamaan tätä päivää. Pelkät huomautukset eivät enää riitä, vaan jatkossa epäkohtiin on todella voitava puuttua. Voimassa oleva eläinsuojelulaki jättää liikaa tulkinnan varaa ja nostaa kynnystä puuttumiseen varsinkin tapauksissa, joissa eläimen huostaanotto olisi ainoa oikea vaihtoehto. Lain nykyaikaistamisen lisäksi on tärkeää, että eläinsuojeluvalvontaan kohdistettuja varoja ei supisteta, sillä valvonnan tarve on valitettavasti vain kasvanut. Eläinsuojelulain kokonaisuudistukselta onkin syytä odottaa paljon.


Kokoomus