BLOGIARKISTO

Asevelvollisuutta kehitettävä ajassa

20.10.2016

Yleinen asevelvollisuus on suomalaisen puolustusratkaisun kulmakivi. Se on ylivertainen puolustusratkaisu alueellisen koskemattomuutemme turvaamiseksi ja siitä on myös jatkossa pidettävä kiinni. Yleisen asevelvollisuuden säilyttäminen on ollut Suomelta kauaskantoinen ja viisas päätös. Monet asevelvollisuudesta luopuneet lähialueemme maat, kuten Ruotsi ja Saksa, ovat huomanneet järjestelmän tuomat hyödyt ja pohtivat jo hylätyn asevelvollisuusjärjestelmän osittaista palauttamista. Esimerkiksi Liettua päätti palauttaa asevelvollisuuden vuonna 2015.

Varusmiespalvelus ei hyödytä vain yhteiskuntaa, vaan se antaa myös paljon nuorille. Varusmiespalvelus kasvattaa sosiaalisia taitoja ja opettaa kantamaan vastuuta itsestään sekä palvelustovereistaan. Nuoret tottuvat toimimaan ryhmänä muiden ihmisten kanssa, joilla jokaisella on erilaiset taustat ja kokemukset. Näitä taitoja tarvitaan elämänpolun varrella eikä niiden merkitystä pidä vähätellä myöskään työelämän näkökulmasta.

Nykyinen asevelvollisuusmallimme on hyvä ja toimiva. Asevelvollisuutta tulee kuitenkin kehittää ajassa – turvallisuuspoliittisen tilanteen muuttuessa. Esimerkiksi naisten osuutta palveluksen suorittaneista tulisi kasvattaa koko ikäluokkaa koskevilla kutsunnoilla tai naisten vapaaehtoisen palveluksen tiedotusta kehittämällä. Reserviin on koulutettu tähän mennessä kaikkiaan noin 7000 naista, jotka ovat hyvin motivoituneita. Kotimaan puolustuksen lisäksi vapaaehtoisia naisreserviläisiä toivotaan ja tarvitaan vaativiin kriisinhallintatehtäviin. Kriisinhallintaoperaatiossa toimitaan erilaisten kulttuurien ja käytöstapojen keskuudessa. Tällöin vain naisrauhanturvaajat voivat toimia vapaasti ja kohdata suoraan paikallisia naisia sekä lapsia.

Tämän hetkiset varusmiesten ja -naisten palveluksen päättymisajat eivät palvele parhaiten yksilön tai yhteiskunnan etuja. Esimerkiksi tammikuussa aloittaneiden 165 vuorokautta palvelevien asevelvollisten kotiutuminen osuu niin, että yhteishaku on mennyt ohi. Tästä seurauksena on automaattinen välivuosi opintojen aloittamisessa. Samalla tavalla kesällä kotiutuvien on ollut hyvin hankalaa valmistautua mahdollisiin pääsykokeisiin. Tämä puolestaan aiheuttaa vahinkoa Puolustusvoimien koulutustehtävään, koska erityisesti johtajakoulutuksen saaneet upseerikokelaat ja aliupseerit osallistuvat pääsykokeisiin kesken tärkeimmän koulutusvaiheen ennen ”loppusotia.”

Varusmiesliitto on tehnyt hyviä ja raikkaita avauksia järjestelmän kehittämiseksi ja esittänyt saapumiserien siirtämistä kahdella kuukaudella myötä päivään siten, että palveluksen astuttaisiin maaliskuun ja syyskuun alkupuolilla. Tämä mahdollistaisi nuorten siirtymisen nopeammin työelämään ja jatko-opintoihin. Palvelukseen astumisajankohdan siirto mahdollistaa sen, että kotiutuminen tapahtuu elo -tai helmikuun lopussa. Tällöin kotiutuvalla asevelvollisella on mahdollisuus aloittaa suoraan opinnot syksyllä ja vastaavasti keväällä aikaa jää riittävästi pääsykokeisiin valmistautumiseen.

Yleisellä asevelvollisuudella on laaja tuki kansalaisten ja asevelvollisten keskuudessa. Tuen ja hyväksynnän säilyttämiseksi valtionjohdon on tutkittava ennakkoluuttomasti järjestelmän kehittämismahdollisuuksia.


Katse omaa napaa pidemmälle

11.10.2016

Global Footprint Network -tutkimuslaitos ilmoittaa vuosittain laskelmiinsa perustuvan Maailman ylikulutuspäivän, joka määrittelee ajankohdan, jolloin ihmiskunnan kulutus ylittää maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä kasvihuonepäästöjä. Maailman uusiutuvat luonnonvarat oli tältä vuodelta kulutettu jo 8.8.2016. Elämme luonnonvarojen osalta loppuvuoden velaksi. Viime vuonna tuo päivä oli 13.8. Päivän ajankohta vain aikaistuu vuosi vuodelta. Tämä on huolestuttava ja kestämätön suunta, johon meillä ei ole varaa.

Näemme Suomen puhtaana maana ja helposti koemme omat kulutustottumuksemme vähän saastuttaviksi. Olemme kuitenkin yksi niistä harvoista maista, joissa biokapasiteetti on suurempi kuin jalanjälkemme. Hiilijalanjälki muodostaa suomalaisten ekologisesta jalanjäljestä 67 prosenttia ja se on hieman maailman keskiarvoa suurempi. Kulutustottumuksemme ovat maapallollemme sietämättömät: nykyisellä kulutuksella suomalaiset tarvitsisivat peräti 3,4 maapalloa.

Yhä kasvavaan hiilijalanjälkeen voi jokainen helposti vaikuttaa tarkastelemalla omia kulutustottumuksiaan. Liikenteen kasvihuonepäästöihin voi vaikuttaa esimerkiksi suosimalla mahdollisuuksien mukaan julkista liikennettä. Toinen helppo ja myös terveellinen esimerkki ekoteosta yksittäiselle kuluttajalle on siirtyminen kasvispainotteisempaan ja kestävämpään ruokavalioon. Syömällä useammin kasvisruokaa, luomuruokaa sekä kestävästi kasvatettua kalaa, voimme vaikuttaa omaan ekologiseen jalanjälkeemme. Ostamalla lähellä tuotettua ruokaa, voi yksittäinen kuluttaja vaikuttaa ympäristökuormitukseen.

Joulukuussa 2015 Pariisissa sovittiin YK:n ilmastosopimuksen 21. osapuolikokouksessa uudesta, kattavasta ja oikeudellisesti sitovasta ilmastosopimuksesta. Sopimuksen myötä ensimmäistä kertaa lähes kaikki maailman maat ovat kertoneet olevansa valmiita toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Asetetut päästötavoitteet eivät valitettavasti kuitenkaan vielä riitä täyttämään ilmastosopimuksen pyrkimystä hillitä ilmaston lämpenemistä toivotulle 1,5 °C - 2 °C välille.

Tuoreessa Teknologian Tutkimuskeskus VTT:n tutkijoiden laatimassa katsauksessa todetaan, että kasvihuonekaasujen päästöt ovat kääntyneet laskuun useassa kehittyneessä maassa, ja niiden kasvu on tasaantunut monissa kehittyvissä maissa. Katsauksen mukaan Pariisin ilmastosopimukseen kirjatun lämpenemistavoitteen saavuttaminen vaatii kuitenkin merkittäviä päästövähennyksiä kaikkialla maailmassa. Koska nykyiset päästötavoitteet ovat Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin nähden riittämättömiä, on aivan kaikkien sopimuksen osapuolten arvioitava uudelleen päästötavoitteitaan ja tarvittaessa myös kiristää niitä ennen vuotta 2030. Katsauksen mukaan myös EU:n ja sitä kautta Suomenkin on näin tehtävä.

Hyvinvointiamme ylläpidetään velaksi talouden, mutta myös ympäristön osalta. Jotta voimme jättää lapsillemme paremmassa kunnossa olevan ympäristön, on siitä pidettävä huolta. Meidän on tehtävä oma osamme ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja kannettava oma ilmastovastuumme. Luonto pärjää kyllä ilman meitä. Me ihmiset vain emme pärjää ilman luontoa.


Kokoomus