BLOGIARKISTO

Ollaan lähimmäisiä toisillemme

24.12.2016

Joulu ja vuodenvaihde tuovat monelle kaivatun tauon arjen aherrukseen, kiireeseen ja hulinaan. Usealle pitkät pyhät merkitsevät kuitenkin "ei-kaivattua" yksinäisyyttä. Yksinäisyys on yleinen ja vakava ongelma Suomessa. Se ei kosketa ainoastaan yhtä ihmisryhmää tai sukupolvea, vaan läpileikkaa koko yhteiskuntaa. Yksinäisyyttä pidetään jopa yhtä suurena terveysriskinä kuin tupakointia. Se myös tappaa kolme kertaa varmemmin kuin ylipaino. Tutkimusten mukaan yksinäisyys kohottaa jopa 14 prosentilla varhaisen kuoleman riskiä.

Useista tutkimuksista on käynyt ilmi se, että jos lapsi ei löydä ystävää seitsemännen luokan syyslukukaudella, hän on todennäköisesti yksinäinen koko yläasteen ajan. Teini-iän yksinäisyys luo helposti syrjäytymisen kierteen, eikä luonnollisesti luo hyvää pohjaa aikuiseksi kasvamisessa. Yli puolet aikuisista yksinäisistä onkin ollut yksinäisiä jo teininä.

Aikuisiän yksinäisyys jatkuu helposti myös ikäihmisenä. Suomessa 300 000 yli 70-vuotiasta kärsii yksinäisyydestä usein tai jatkuvasti. Yksinäisyys voi aiheuttaa masennusta, ahdistusta, jopa skitsofreniaa ja itsetuhoisuutta. Se on usein myös syrjäytymisen ja alkoholiongelmien taustalla. Vanhuusiän masennus on hyvin usein seurausta yksinäisyydestä ja ulkopuolisuuden tunteesta.

Jokainen meistä on varmasti tuntenut jossakin vaiheessa elämäänsä jonkinlaista yksinäisyyttä. On hyvä tiedostaa, että on olemassa sekä hyvää että huonoa yksinäisyyttä. Vaikeinta yksinäisyys voi olla erityisesti silloin, kun se ei ole itsestä riippuvaista, vaan tulee ympärillä olevalta yhteisöltä.

Kolmas sektori ja järjestöt tekevät äärimmäisen tärkeää työtä syrjäytymisen ja yksinäisyyden ehkäisemisessä. Olen vieraillut useissa syrjäytymisen vastaista työtä tekevissä järjestöissä, kuten esimerkiksi HelsinkiMissiossa, FinFamissa ja Diakonissalaitoksen Vamoksessa. Järjestöjen ja viranomaisten yhteistyötä on tulevaisuudessa tehostettava etsimällä uusia yhteistyön muotoja ja hälvennettävä rajaa julkisen ja kolmannen sektorin välillä. Lisäksi raja-aitojen madaltaminen työn ja vapaaehtoistoiminnan osalta helpottaisi ongelmaa. Esimerkiksi Sitran selvityksen mukaan yhä useampi hyväkuntoinen eläkeläinen tahtoisi olla avuksi, mutta tiukka sääntely vastuukysymyksineen on liian usein esteenä.

Pidän myös tärkeänä, että yksinäisyydestä ja sen aiheuttamista haitoista puhuttaisiin enemmän kouluissa ja etenkin mediassa. Asian näkyväksi tekeminen edesauttaa sen torjumisessa. Yksinäisyys on lisääntynyt jatkuvasti 2000-luvulla ja siitä on jopa ennustettu seuraavaa kansantautia. Jos yksinäisyys räjähtää käsiin, koituu siitä valtavat kustannukset hyvinvointivaltiolle. On arvioitu, että nuorena syrjäytynyt henkilö aiheuttaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonan euron kustannukset elämänsä aikana - inhimillisestä menetyksestä puhumattakaan.

Yhteiskunta voi tehdä oman osansa yksinäisyyden ehkäisemisessä, mutta kaikkea vastuuta ei voi siirtää viranomaisille. Ihminen tarvitsee toista ihmistä ja ennen kaikkea aikaa sekä kuulluksi ja nähdyksi tulemista. Lapsi tarvitsee vanhempiaan ja vanhemmat lapsiaan, nuori ystäviään ja ikäihminen läheisiään. Jokaisen meidän kansalaisvelvollisuuksiin kuuluu lähimmäisistä huolehtiminen ja välittäminen. Ollaan lähimmäisiä toisillemme!


Rauhanturvaajat ansaitsevat päättäjien huomion

16.12.2016

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 60-vuotta siitä, kun Suomi lähetti ensimmäiset rauhanturvaajat palvelemaan Yhdistyneiden kansakuntien joukoissa. Vuoden 1956 talvella 250 vapaaehtoista, pääosin reserviläistä, lähti odottavin mielin kohti Lähi-itää ja Suezia. Joukon tehtävänä oli YK:n päätöslauselmien mukaisesti valvoa vieraiden sotilasjoukkojen poistuminen Egyptistä sekä perustaa loitontamisvyöhyke keskelle rintamaa.

1990-luvulla YK:n rooli rauhanturvaamisorganisaationa joutui koetukselle. Konfliktit muuttuivat perinteisistä valtioiden välisistä sodista valtioiden sisäisiksi hajoamissodiksi ja etnisiksi puhdistuksiksi. Rauhanturvaajat lähetettiin usein heikosti varustettuina ja vanhentunein käytännöin keskelle veristä sotaa. Konfliktien osapuolet eivät pitäneet kansainvälisiä joukkoja puolueettomina, vaan yhtenä sodan osapuolena. Somalia, Sarajevo, Ruanda ja Srebrenica ovat nimiä, jotka antoivat 1990-luvulle lisänimen ”rauhanturvaamisen musta vuosikymmen”. Rauhanturvaamisesta oli tullut kriisinhallintaa.

Pienten konfliktien määrä maailmassa on sittemmin kasvanut räjähdysmäisesti. Tällä hetkellä YK:lla on käynnissä 16 operaatioita ja rauhanturvaajien määrä on noussut 90-luvun noin kymmenestä tuhannesta yli 100 000 henkilöön. Tämän lisäksi käynnissä on YK:n valtuuttamia EU:n ja Naton operaatioita.

Samaan aikaan rauhanturvaamistehtävät ovat muuttuneet yhä vaativimmiksi ja monimuotoisimmiksi. Enää rauhanturvaaminen ei tarkoita vain isojen joukko-osastojen lähettämistä konfliktialueille. Rinnalle ovat tulleet pienet ja älykkäät operaatiot, kuten Malin, Somalian ja Irakin koulutusoperaatiot, joissa Suomikin on mukana. Näissä operaatioissa keskitytään antamaan maan omille joukoille osaaminen ja kyky huolehtia alueen turvallisuudesta.

Suomi on osallistunut kuluneiden vuosikymmenten aikana yli 40 rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioon. Yhteensä yli 45 000 suomalaista on palvellut rauhanturvaajana kriisialueilla. Suomi poikkeaa monesta muusta läntisestä valtiosta siinä, että merkittävä osa rauhanturvaajistamme on vapaaehtoisia reserviläisiä. He ovat saaneet hyvän sotilaallisen koulutuksen. Lisäksi heillä on tukenaan oma siviilikoulutuksen tuoma ammattitaito. Kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin osallistuminen on tärkeä osa kansainvälistä vastuunkantoa ja se myös vahvistaa kansallista puolustuskykyämme. Vaativissa olosuhteissa toimiminen on tuonut vahvaa osaamista henkilöstölle ja testannut puolustusvoimien osaamista sekä käytössä olevia järjestelmiä.

Suomella on parhaillaan maailmalla noin 540 henkilöä kriisinhallintatehtävissä ja 99 henkilöä siviilikriisinhallintatehtävien parissa. Eniten suomalaisia on YK:n UNIFIL-operaatiossa Libanonissa, missä lisäpainetta luo Syyrian sota. Tämän lisäksi olemme siirtäneet resursseja Afganistanista Pohjois-Irakissa tapahtuvaan kansainväliseen koulutustehtävään, jonka tavoitteena on kouluttaa Kurdistanin autonomisen alueen Peshmerga-joukkoja.

Nykypäivänä rauhanturvaamisen ja kriisinhallinnan rinnalla korostuu vahvasti siviilikriisinhallinta, joka on yksi EU:n painopisteistä. Välilukuun suhteutettuna EU-maista Suomi lähettää operaatioihin eniten asiantuntijoita. Asiantuntijamme tukevat heikkojen yhteiskuntien keskeisimpien toimintojen jälleenrakentamista. Tällaisia ovat esimerkiksi oikeuslaitosten, rajavartioinnin, tullilaitosten sekä poliisi- ja muun hallinnon kehittäminen. Siviilikriisinhallinta-organisaation alaisena toimivat myös ETYJ:in tulitaukotarkkailijat, joiden rooli on merkittävä esimerkiksi Itä-Ukrainassa.

Suomi on vuosien varrella osallistunut kokoaan suuremmalla tavalla rauhanturvaamiseen. Emme kuitenkaan aina voi olla jokaisessa maailman kolkassa, vaan on myös pohdittava, miten rajalliset resurssimme kohdennetaan. Viime vuosina tehty operaatioiden fokusointi onkin selkeyttänyt Suomen osallistumista rauhanturvatoimintaan.

Selkeät suuntaviivat ovat paitsi operatiivisesti järkeviä, mutta myös välttämättömiä, jotta voimme varmistaa, että tukea tarvitsevat kriisinhallintaveteraanit todella saavat kaiken ansaitsemansa avun ja tuen. Tuen varmistaminen on vähintä, mitä voimme tehdä, sillä rauhanturvaajat, jos jotkut, ovat todella laittaneet itsensä likoon vakaamman ja paremman maailman puolesta.


Sisulla, ahkeruudella ja osaamisella

05.12.2016

Itsenäinen Suomemme täyttää tänä vuonna kunniakkaat 99 vuotta. Itsenäisyyspäivä hiljentää kunnioittamaan maamme itsenäisyyden puolesta taistelleita ja muistelemaan kuluneita vuosikymmeniä. Matka ei ole ollut mutkaton, saati helppo, vaan se on vaatinut vastuullisilta ja isänmaallisilta suomalaisilta suuria ponnistuksia.

Puolustusvaliokunnan jäsenenä oma huomioni ja kiinnostukseni on ennenkaikkea turvallisuus- ja puolustusasioissa. Turvallisuustilanne ympärillämme on jatkuvasti kiristynyt. Voimapolitiikka on tehnyt paluun eikä sotilaallista voimankäyttöä Suomea vastaan tai sillä uhkaamista voida sulkea pois. Puolustusvoimat on ollut viime vuosina ankarammalla säästökuurilla kuin mikään muu hallinnonala. Toimintoja on leikattu ja henkilökuntaa vähennetty. Pienemmillä resursseilla ja henkilöstöllä pitää nyt vastata entistä monimuotoisempiin ja yllättävämpiin uhkiin. Yhtälö on hyvin haastava. Eduskunnalle ensi vuonna annettavalta puolustusselonteolta odotetaa vastauksia moniin merkittäviin kysymyksiin.

Myös Donald Trumpin valinta maailman mahtavimman maan korkeimpaan virkaan on aiheuttanut paljon huolta Atlantin molemmin puolin. Epävarmuutta lisää se, etteivät parhaimmatkaan asiantuntijat pysty ennakoimaan, millaista presidentti Trumpin politiikka todellisuudessa tulee olemaan. Toivoa sopii, että valta ja vastuu kesyttävät populistin.

Suomi on pieni maa niin hyvässä kuin pahassa. Me emme ole Yhdysvaltain prioriteettilistan kärjessä millään sektorilla. Vaikka liiallisia kauhukuvia on turha lietsoa, on pienen maan nyt oltava erityisen valppaana. Suomen on aktiivisesti rakennettava suhteita uuteen hallintoon valtiojohdon ja suurlähetystön toimesta mutta myös kaikissa kansainvälisissä järjestöissä. Parhaiten tämä tapahtuu yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa. Suomen kannalta ei nimittäin ole yhdentekevää, mihin viiteryhmään Yhdysvaltain uusi hallinto Suomen luokittelee. Suomi on osa Pohjoismaita ja EU:n ulkoraja kulkee meistä itään.

Kansainvälisyyttä, liberaalia demokratiaa ja avoimuutta haastetaan tällä hetkellä enemmän kuin aikoihin. Lisääntynyt epävarmuus on saanut monet kääntymään yhä vahvemmin sisäänpäin. Vaikka huolia ja ratkaistavia haasteita on käsissämme paljon, emme saa unohtaa sitä, että Suomi on yksi maailman parhaista maista aina lehdistönvapaudesta ihmisten yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin. Tästä myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö hiljattain muistutti. Ilman avoimuutta, yhteistyötä ja uskoa tulevaan emme ole koskaan pärjänneet, emmekä pärjää jatkossakaan.

Talouden saaminen takaisin terveemmälle uralle ei ole suinkaan ollut istuvalle hallitukselle helppo tehtävä, vaan se on tarkoittanut kipeitä säästöjä, tinkimistä ja luopumista. Vaikeita päätöksiä tulee olemaan edessä jatkossakin. Niillä ei kerätä suosiota, mutta ne ovat sitäkin välttämättömämpiä. Kun tuntee historian tapahtumat, on helpompaa kulkea tietä eteenpäin. Suomalaiseen kansanluonteeseen ei kuulu luovuttaminen haasteiden edessä. Sisulla, ahkeruudella, osaamisella ja päämäärätietoisuudella jatkamme työtä paremman tulevaisuuden rakentamiseksi.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!


Kokoomus