BLOGIARKISTO

7,5 miljardin euron istuminen

24.10.2018

Jos olisit yrityksen toimitusjohtaja, mitä tekisit ylimääräisellä kassaan kilahtavalla 7,5 miljardilla eurolla? Tai mitä tekisit, jos kassasta katoaisi vuosittain tuon verran? Istuisitko paikallaan ja odottaisit, että tilanne korjaantuu itsestään vai lähtisitkö liikkeelle? 

UKK-instituutti on todennut, että Suomelle kertyy runsaasta istumisesta ja liikkumattomuudesta jopa 7,5 miljardin euron kustannukset vuosittain. Kansantaloudellisesti istumatyön aiheuttamiin niska- ja selkävaivoihin ja niistä aiheutuviin sairauksiin liittyvät sairauslomat aiheuttavat melkoisen loven valtion kassaan. Terveydenhuollon suoria kustannuksia syntyy vuosittain 600 miljoonaa euroa. Kun siihen mukaan lasketaan tuloverojen menetykset 1,4—2,8 miljardia euroa, tuottavuuskustannukset 900 miljoonasta 3,8 miljardiin sekä muut menetykset ja kustannukset, loppusumma kasvaa tähtitieteelliseksi.

Teknologinen kehitys on helpottanut elämäämme, mutta vähentänyt arjen ruumiillisia ponnistuksia. Suurin haaste niskalle ja hartiaseudulle on lisääntynyt älypuhelimen käyttö. Käytämme kännykkää ja tablettia useita tunteja päivässä. Pään eteen työntynyt asento ja etukumara aiheuttavat valtavan kuormituksen alakaularangalle ja hartioiden seudulle, sillä pää on painava. Pysymme usein tuossa asennossa pitkään, jolloin asento ja rasitus pitkittyy. Yhdistettynä vähentyneeseen liikuntaan olemme luoneet tikittävän kansantaloudellisen terveyspommin.

Jokaisen omalla vastuulla on toki omasta terveydestä huolehtiminen ja päivittäinen liikunta. Kuitenkin jos mietimme miljardien eurojen vuosittaisia menetyksiä, meitä kaikkia tulisi kiinnostaa yhteinen hyvinvointi. Yritykset voivat sisällyttää yrityksen kulttuuriin pienen päivittäisen taukojumpan tai alkaa palkita koko työyhteisöä kunnon kohentamisesta. Äkillisillä, repivillä ja syyllistämiseen perustuvilla kuureilla ei saada hyvää aikaan. Liikkumisen pitää olla hyvää mieltä tuottavaa, jotta siihen haluaa sitoutua pysyvästi.

Tutkimusten mukaan suomalainen ei liiku lomalla, vaan työn ja koulun ohella eli arkena. Siksi arkiliikunta on hyvä ottaa haltuun jo lapsena. Siihen haasteeseen on vastannut onnistuneesti hallituksen yksi kärkihankkeista eli Suomen peruskouluissa toteutettu Liikkuva Koulu -ohjelma. Tarvetta peruskoululaisten liikuttamiseen on ollut, sillä viidesluokkalaisista vain 30% ja yhdeksäsluokkalaisista vain joka kymmenes on liikkunut riittävästi. Liikkumisen lisäämisen tulokset ovat hyviä: Liikkuvissa kouluissa on parempi työrauha, liikkuminen tukee oppimista ja oppilaat ovat mukana aktiivisina toimijoina, eivät passiivina informaation vastaanottajina.

Opettajat ja oppilaat ovat osoittaneet luovuutta kehittäessään asennetta liikuntaa kohtaan leikkisäksi, iloiseksi ja hyödylliseksi. Jotkut koulut ovat hankkineet pyöriä ja aloittaneet yhteiset pyöräretket, toiset rakentaneet tanssipelipaikkoja. Pakollisen suorittamisen sijaan liikuntatunti onkin nähtävissä yhä useammin pitkin päivää liikkumisena ja kekseliäisyyteen kannustavana yhdessä tekemisenä. Myönteisten vaikutusten kannustamana Liikkuva Koulu laajenee ensi vuonna peruskoulusta toisen asteen oppilaitoksiin. Toinen hallituksen hanke – harrastustakuu - on myös tärkeä lisäliikuttaja, sillä jokaisen, joka haluaa harrastaa, pitää saada siihen mahdollisuus.

Liikunta tuo elämään valtavasti lisää energiaa ja iloa. Olen saanut kokea itse liikkumisen ilon tänä syksynä tanssin muodossa. Liikunta motivoi entistä enemmän, kun tulokset alkavat näkyä ja tuntua. Syntyy terveellinen ja kaikkia hyödyttävä mielihyväriippuvuus.


Tyttöjen koulutus - paras sijoitus

11.10.2018

Tänään YK:n kansainvälisenä tyttöjen päivänä juhlitaan maailman tyttöjä. Lastenoikeusjärjestö Planin ideoima juhlapäivä muistuttaa kipeästi myös siitä, että maailmassa syrjitään edelleen puolta maailman lapsista ja nuorista vain siksi, että he ovat sattuneet syntymään tytöiksi. Tyttöjen suurimpia haasteita on ruumiillinen koskemattomuus ja vähäiset mahdollisuudet päättää omasta tulevaisuudestaan.

Maailmamme hukkaa puolet potentiaalistaan jättämällä tytöt syrjään. 62 miljoonaa kouluikäistä tyttöä ei pääse tahdostaan huolimatta kouluun. Joka kolmannella tytöllä koulu jää kesken. Keskeisimpiä syitä kouluttamattomuuteen ovat köyhyys, lapsiavioliitto tai liian varhainen äitiys. Jopa 12 miljoonaa alaikäistä tyttöä joutuu vuosittain naimisiin – useimmiten itseään vanhemman miehen kanssa. Lapsiavioliitto on kaikin tavoin rikos tytön oikeuksia kohtaan. Sinnikkäällä työllä lapsiavioliittoja on onnistuttu vähentämään 10 viimeisen vuoden aikana 15 %. Silti varhaiset raskaudet ja sukuelinten silpominen ovat edelleen arkipäivää aivan liian monille tytöille. 214 miljoonaa naista ei saa toivomaansa ehkäisyä ja yli 200 miljoonan naisen ja tytön sukuelimet on silvottu. Puhumme valtavasta määrästä alistettuja ja pahoinpideltyjä naisia.

Kaikki - tytöt, heidän perheensä ja yhteisönsä - hyötyisivät koulutetuista tytöistä. Jokainen lisävuosi koulussa kasvattaa tytön elinaikaisia tuloja 10–20%. Naiset sijoittavat 90% tuloistaan takaisin perheidensä hyväksi, miehet vastaavasti 30–40%. Kun sukupolvelta toiselle periytyvä köyhyys halutaan katkaista, tytöt ovat avainasemassa. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa naisten vähyys tekee vääristymän päätöksentekoon. Maailman kansanedustajista vain noin 24% on naisia. Suomen eduskunnassa on nykyään 117 mies- ja 83 naiskansanedustajaa. Suomi voisi siis toimia tasa-arvon edistämisen esimerkkinä ja kehityspolitiikan mallimaana.

Sukupuolten tasa-arvo on ollut jo vuosia Suomen kehityspolitiikan läpileikkaava tavoite. Olemme olleet hyvällä polulla. Äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä on kaiken kaikkiaan vähentynyt maailmassa. Kuluneella vaalikaudella Suomi nosti naiset ja tytöt kehityspolitiikan kärkeen, mikä on tärkeä edistysaskel tasa-arvon edistämisessä. Pelkkä puhe ei kuitenkaan riitä. Tahtotilan täytyy näkyä pitkäkestoisena työnä ja sitoumuksena tukea kehitysmaiden naisten ja tyttöjen tasa-arvoa. Suomen kansa on samaa mieltä; suomalaisista 88% pitää kehitysyhteistyötä tärkeänä ja 76 % pitää nimenomaan naisten ja tyttöjen oikeuksien edistämistä parhaana tapana vähentää globaalia eriarvoisuutta. Jos haluamme tarttua maailman eriarvoisuuteen ja pakolaisuuden syihin – tyttöihin täytyy sijoittaa.


Vastuu kissoista

04.10.2018

4.10 vietetään kansainvälistä eläinten päivää. Eläimen – toisen elävän elämän – arvostus ei kuitenkaan ole vielä sillä tasolla, millä sen tulisi olla. Lainsäädännössämme eläin edelleen rinnastetaan tavaraan. Yhteiskuntamme ”eläin on tavara” –ajatus näkyy kertakäyttökulttuurina ja yhä julmempina eläinrääkkäystapauksina. Lisäksi pentutehtailu on koko ajan kasvava valtava bisnes. Epäselvistä olosuhteista tulevia pentuja kaupataan Suomessa jatkuvasti. Sairaan halpa pentu on kuitenkin usein kaikkea muuta kuin terve.

Kuluvan syksyn ilahduttavin ja erittäin tervetullut uutinen on, että Helsingin poliisi perustaa eläinsuojelutapauksiin keskittyvän yksikön. Tutkintaryhmä tulee erikoistumaan eläinsuojelurikosten esitutkintaan ja muihin eläinsuojeluun liittyviin prosesseihin. Yhteistyötä ja tiedottamista tehdään valvontaeläinlääkäreiden sekä eläinsuojelujärjestöjen kanssa. Olen iloinen siitä, että eläinten oikeudet otetaan vihdoin vakavammin. Toivon, että tästä saadaan apu myös pentutehtailuun ja sen ohessa tapahtumaan laittomaan maahantuontiin. Toimintamallin soisi laajenevan.

Hallituksen esitys laiksi eläinten hyvinvoinnista valmistui usean vuoden valmistelujen jälkeen. Se sisältää monia hyviä asioita. Kivunlievitys kipua aiheuttavissa toimenpiteissä on tulossa pakolliseksi, eläimet ovat saamassa oikeuden jatkuvaan juomaveteen, koirien sähköpannat ollaan kieltämässä ja esimerkiksi koirien tunnistusmerkintä ja rekisteröinti on tulossa pakolliseksi. Lakiesitys sisältää kuitenkin vielä puutteita ja esimerkiksi kissat on lakiesityksessä sivuutettu. Kissat olisivat lakiesityksen mukaan jäämässä pakollisen tunnistusmerkinnän ja rekisteröinnin ulkopuolelle. Esimerkiksi Ranskassa kaikkien yli seitsemän kuukautta vanhojen kissojen rekisteröintivaatimus on ollut voimassa vuodesta 2012 alkaen.

Suomessa hylätään tai tapetaan ei-toivottuna arvioiden mukaan noin 20 000 kissaa vuodessa ja vain joka kymmenes talteenottopaikkaan päätynyt löytökissa haetaan takaisin omaan kotiinsa. Hylätyt ja leikkaamattomat kissat lisääntyvät rajoituksetta ja aiheuttavat koko ajan kasvavan villiintyneiden kissalaumojen ongelman. Selvää on, että populaatiot muodostuvat vastuuttoman eläintenpidon seurauksena. Tällainen käytös on häpeällistä eikä kuulu hyvinvointiyhteiskuntaan.

Pakollinen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti ehkäisisi tehokkaasti tällaisten kissapopulaatioiden syntymistä. Tunnistusmerkitylle kissalle on aina rekisteröity omistaja, jolloin kissa saadaan nopeammin takaisin kotiinsa. Jos kissa on hylätty tahallisesti, voidaan tunnistusmerkityn kissan omistaja saattaa hylkäämisestä vastuuseen. Tunnistusmerkintä- ja rekisteröintivelvoite edistäisi vastuullista eläintenpitoa ja parantaisi erityisesti kissojen asemaa. Irtokissat ovat eläinsuojelullisesti huomattavasti koiria heikommassa asemassa. Tänä vuonna huonokuntoisten, hylättyjen kissojen määrä on räjähtänyt käsiin kuuman kesän ja pitkäkestoisen laiminlyönnin seurauksena. Vapaaehtoiset toimijat tekevät eläinsuojelun parissa kullanarvoista työtä, josta heille kiitos!

Koirien pakollisesta tunnistusmerkinnästä ja rekisteröinnistä on tarkoitus säätää eläinten tunnistamislainsäädännössä. Tunnistusmerkintärekisterin perustamista koskeva selvitys valmistuu syksyn aikana. On todettu, että kissojen pakollisesta tunnistusmerkintää ja rekisteröintiä koskevat säännökset on mahdollista sisällyttää lainsäädäntöön myöhemmin. Myöhemmäksi siirtäminen ei ole järkevää. Tunnistusmerkintä ja rekisteröintivaatimus tulisi ehdottomasti säätää samanaikaisesti sekä koirille että kissoille.


Kokoomus