BLOGIARKISTO

Malja vapaudelle!

20.06.2019

Urbaanin, virkeän kaupungin tunnistaa sen ruokatarjonnasta ja ravintoloista. Esimerkiksi Helsingin ravintola- ja baarielämä on lahjakkaiden ja ahkerien yrittäjien ansiosta kokenut viime vuosina melkoisen kasvupyrähdyksen, josta voi olla hyvin ylpeä. On ollut upeaa nähdä, miten ravintolakulttuuri on lähtenyt profiloitumaan mm. mutkattomilla ja persoonallisilla lähiruokaa tarjoavilla fine dining-ravintoloilla. Jotkut näistä paikoista ovat tunnettuja siitä, että kanta-asiakkaat ovat tutustuneet toisiinsa ja muodostavat kanta-asiakasporukan, joka täyttää ravintolan uskollisesti päivästä ja viikosta toiseen. Saadessaan ihmiset keskustelemaan pöytien yli, ravintola tai pubi toimii sosiaalisten kontaktien luomispaikkana ja toisena olohuoneena. 

Kaupunkikuvassa on ilahduttavaa, että suomalaiset syövät perheen kanssa yhdessä ulkona yhä enemmän. Valitettavasti suurimman kysynnän aikaan – sunnuntaisin - useimmat ravintolat kuitenkin joutuvat pitämään ovensa kiinni sunnuntailisien vuoksi. Myös aikaisin kiinni menevät ravintoloiden keittiöt saavat eurooppalaiseen ruokakulttuuriin tottuneilta turisteilta kriittistä palautetta. Ollaksemme eurooppalainen maa, meidän tulee päivittää nämä epäkohdat pikimmiten.

Alan arvostuksen lisääntymisen voisi luulla näkyvän ravintoloitsijalle kannattavana toimintana. MaRa ry:n mukaan ravintola-aterian hinnasta jää kuitenkin ravintolalle vain noin 2 % voittoa. Matkailu- ja ravintola-alamme verotus lukeutuu tällä hetkellä Euroopan korkeimpiin. Asiaa helpottaisi omalta osaltaan anniskelun arvonlisäveron alentaminen ja byrokratian helpottaminen. Alkoholilaki tulisikin avata tällä hallituskaudella. Vähittäismyyntiluvan tulisi kuulua automaattisesti jokaiseen anniskelulupaan ja valmistuslupaan, ja se pitäisi voida aktivoida pelkällä ilmoituksella. Ravintoloille tulee antaa ulosmyyntioikeus viineihin ja kaupan vahvuusrajoja tulee nostaa, jotta viinit ovat saatavilla ruokakaupoista. Tarvitsemme myös selkeän ratkaisun koskemaan alkoholijuomien etämyyntiä. Suomalaisille kuuluvat samat oikeudet ja vapaudet kuin muillekin EU-kansalaisille.

Markkinoinnin osalta meidän täytyy kumota nykyiset absurdit somesäännökset, joissa toimija on velvoitettu poistamaan hallitsemiltaan sivuilta kuluttajien kirjoittamat kehut tuotteista, mutta haukut saa jättää. Myös väkevien mainontakielto on nykymuodossaan ongelmallinen. On absurdia, jos yritämme estää kotimaisia firmoja menestymästä. Esimerkiksi Arctic Brands Groupin Arctic Blue Gin on kerännyt viime aikoina kosolti kansainvälisiä voittoja ja saanut positiivista huomiota. Yritys on kuitenkin saanut Valviralta kansainvälisille markkinoille suuntautuvasta some-viestintäkampanjasta pyyhkeitä. Mikään ei vie tehokkaammin yrityksiä pois Suomesta, kuin tällainen yrittämistä vaikeuttava niuhottaminen.

Tarkastelua ja asennemuutosta tarvitaan myös viinarallin vuoksi. Suomalaiset toivat Tutkimus- ja Analysointikeskus TAK Oy:n mukaan Virosta syyskuun 2017 ja elokuun 2018 välisenä aikana yhteensä 32 miljoonaa litraa alkoholijuomia. Viinarallissa alkoholin ostoihin käytettiin 230 milj. euroa. Jos ostot olisi tehty Suomessa, TAK Oy:n mukaan olisi niiden arvo ollut noin 400 milj. euroa. Kotimaan alkoholiveronkorotukset eivät auta asiaa. Jos Rinteen hallitus aikoo toteuttaa suunnittelemansa alkoholiveron korotuksen, on selvää, että matkustajatuonti kasvaa entisestään ja Suomelta jää saamatta verotuloja. Viro on huomannut virheensä ja päätti alentaa alkoholiverotustaan. Samoin Latvia. 

Suomella on vahvat mahdollisuudet nousta ruokakulttuurin kärkimaaksi. Meiltä löytyy huippuosaajia sekä raaka-aineet ovat loistavat. Uudella hallituksella on nyt mahdollisuus nostaa ravintolakulttuurimme sen ansaitsemaan arvostukseen. Toivottavasti se tekee sen!


Kestävä kehitys vaatii kestävää toimintaa

13.06.2019

Kehityspolitiikka on tärkeä osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kehitysyhteistyöllä pyrimme vahvistamaan kehitysmaiden omia voimavaroja siten, että riippuvuus kehitysavusta vähenee. Suomen kehityspolitiikan päämääränä on köyhyyden ja eriarvoisuuden poistaminen. Samalla  panostamme yhteiskuntien vakauteen ja sitä kautta myös pakolaisvirtojen juurisyihin.

Kehitysyhteistyö ei ole pikavoitto, vaan vaatii pitkäkestoista työtä ja sitoutumista. Tulokset ovat pitkäaikaisia ja ulottuvat useiden sukupolvien yli. Erityisesti kehitysmaiden naisten ja tyttöjen tasa-arvon tukeminen ja ammattiin kouluttaminen auttaa koko yhteisöä ja tuo isommassa mittakaavassa yhteiskunnallista vakautta. Jokainen lisävuosi koulussa kasvattaa Lastenoikeusjärjestö Plan Internationalin mukaan tytön elinaikaisia tuloja 10–20%. Naiset sijoittavat 90% tuloistaan takaisin perheidensä hyväksi, miehet vastaavasti 30–40%. Kun sukupolvelta toiselle periytyvä köyhyys halutaan katkaista, tytöt ovat avainasemassa. Kehitysyhteistyön tarpeellisuudesta Suomen kansa on samaa mieltä; suomalaisista 88% pitää kehitysyhteistyötä tärkeänä ja 76 % pitää nimenomaan naisten ja tyttöjen oikeuksien edistämistä parhaana tapana vähentää globaalia eriarvoisuutta. 

Rinteen hallituksen ohjelmassa on paljon hyvää kehityspolitiikan kannalta. Tyttöjen ja naisten oikeudet sekä sukupuolten tasa-arvo ovat edelleen painopisteenä ja läpileikkaavana teemana. Hallitusohjelmassa on myös huomioitu EU:n sitoumus tasa-arvoon tähtäävän toimintasuunnitelman tavoitteesta, jossa 85 prosenttia uusista kehitysyhteistyöhankkeista edistää pää- tai osatavoitteena tasa-arvoa.

On tärkeää, että hallitusohjelmassa korostetaan Suomen olevan mukana kantamassa globaalia vastuuta. Hallitusohjelmassa tähdätään YK-sitoumuksen mukaiseen tavoitteeseen käyttää 0,7 prosenttia BKT:sta kehitysyhteistyöhön sekä 0,2 prosenttia tukena vähiten kehittyneille maille. Suomi on laatimassa aikataulutetun tiekartan YK-tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä on hyvä ja konkreettinen toimintamalli.

On arvokasta, että rahoitusta luvataan lisää monenkeskiseen yhteistyöhön, YK:lle ja kansalaisjärjestöille. Panostusta luvataan myös ilmastorahoitukseen sekä humanitaariseen työhön. Hyvää on myös lisäpöytäkirjasta löytyvä merkintä, jossa kerrotaan halusta nostaa kansalaisjärjestölähtöinen kehitysyhteistyö 15 prosenttiin. Kehitysyhteistyön vaikuttavuutta ja politiikkajohdonmukaisuutta halutaan parantaa laatimalla periaatteet, jotka ovat ylivaalikautiset. Tähän työhön on tärkeää osallistaa laajasti kaikkia puolueita ja kansalaisyhteiskuntaa.

Hallitusohjelma lupaa edistää yritysvastuulakia, sillä sen avulla vältetään haitallisia ihmisoikeusvaikutuksia kuten lapsityövoiman käyttöä. Suomi myös haluaa vahvistaa kehitysmaiden omien verojärjestelmien kehittämistä. Kyseessä on kaikkien etu. Demokraattisesti toimivat yhteiskunnat, laadukas koulutus, kehitysmaiden talouden perustan vahvistaminen ja työpaikat tuovat vakautta koko maailmalle. 

Monista hyvistä asioista huolimatta hallitusohjelmassa riittää vielä parannettavaa kehitysyhteistyön saralla. Rahoitustaso ei vastaa sitoumuksia ja pohjoismaista tasoa. 0,7 % tavoitteen saavuttamiselle ei edelleenkään ole tavoiteaikataulua. Suomen pitää myös oman kansainvälisen asemansa vuoksi lähestyä Pohjoismaista viiteryhmäämme, ja laatia useamman vaalikauden rahoituspolku 0,7 prosentin tavoitteeseen. Se on Kokoomuksen mielestä realistista saavuttaa 2020-luvun loppuun mennessä.

Globaali vastuu tarkoittaa kaikkien osallistumista vastuuseen. Nyt se ei näy riittävästi kestävän kehityksen toimeenpanossa eri ministeriöissä. Kumppanimaat ja kumppanuudet puuttuvat hallitusohjelmasta myös. Kehitysyhteistyön olennainen osa ovat paikalliset toimijat ja järjestöt. Yksityisen sektorin kautta tehtävä kehitysyhteistyö on olennainen osa Suomen kehitysyhteistyötä. Tästä ei myöskään ole mainintaa hallitusohjelmassa. Yritykset kuitenkin luovat työpaikkoja ja taloudellista kasvua. Myös Euroopan parlamentti on hyväksynyt päätöslauselman aiheesta: Yksityinen sektori ja kehitysyhteistyö. 

Hallitusohjelma lupaa paljon, mutta rahallinen lisäys kehitysyhteistyöhön jää kaiken kaikkiaan tällä tietoa aika maltilliseksi. Painopisteitä on siihen nähden paljon – esitetty budjetti ei voi millään riittää kaikkeen. Vaikeita valintoja joudutaan varmasti tekemään. On mielenkiintoista seurata, miten lupaukset toteutuvat ja oikeasti realisoituvat.


Historia opettaa

06.06.2019

Ymmärtääksemme, mihin olemme menossa, meidän täytyy tietää, mistä tulemme. Historia ei ole vain pölyisiä, staattisia muistoja, vaan värikkäitä, rikkaita elämäntarinoita. Elämme Suomessa monikulttuurista aikaa tällä hetkellä, mutta kautta aikojen maailmamme on ollut monivivahteinen ja elävä. Ihmiset ovat matkustaneet aina, tehneet kauppaa, keränneet matkamuistoja ja tavaroita sekä olleet toisten kulttuurien kanssa tekemisissä.

Entisajan matkamuistokokoelmat löytyvät usein museoista. On kuitenkin melkoinen taitolaji saada vanhan ajan esineet avautumaan ja kertomaan tarinansa. Siinä täytyy olla samaan aikaan ymmärrys sekä menneeseen kulttuuriin että nykyajan ihmisen lyhytkestoiseen draamantajuun.

Tämä on oivallettu viime aikoina mm. Riihimäen metsästysmuseossa, Hämeenlinnan kaupunginmuseossa sekä Tampereen Vapriikissa. Vapriikin erikoismuseot kuten Tampereen luonnontieteellinen museo, Tampereen kivimuseo, Postimuseo, Suomen Jääkiekkomuseo, Mediamuseo Rupriikki ja Nukkemuseo sijaitsevat samassa osoitteessa synenergiassa. Etenkin Suomen Pelimuseo on onnistunut houkuttelemaan museoon runsaasti nuoria aikuisia. Lisäksi vaihtuvat näyttelyt maailmalta tuovat koko ajan uutta nähtävää, pohdittavaa ja puhuttavaa sekä halun palata museoon. Tällä hetkellä Hämeenlinnassa testataan ihmisten uskomuksia henkimaailmaan ja Vapriikissa pohditaan, mikä vampyyreissä kiehtoo. Aiheen täsmävalinnoilla onnistutaan tavoittamaan muutoin vähemmän museossa kävijöitä eli nuoriso ja keski-ikäinen kohderyhmä.

Viime vuonna Museokeskus Vapriikissa vieraili 185 000 kävijää. Vaikka se jäikin edellisen vuoden ennätystuloksesta, yli 206 000 kävijästä, se on silti hieno saavutus. Helsingilläkin oli joskus Vapriikin kaltainen vetonaula. Kun vuonna 1999 Tennispalatsiin avattiin Kulttuurien museo, se sai aikaan urbaaniin kaupunkiin kuuluvaa innostusta ja jopa jonoja. Valitettavasti sekä tila että rahoitus osoittautuivat vuosia myöhemmin puutteellisiksi ja hienot kokoelmat päätyivät varastoon. 

Ehkä näemme uusien tilojen myötä – toivottavasti piankin - Mannerheimin kokoelmien uuden tulemisen ja uusi sukupolvi saa ihmeteltävikseen alkuperäiskansojen esineiden ainutlaatuisen kokoelman? Ne saattavat olla ainutlaatuisia maailman mittakaavassa, jolloin saisimme hienon kokoelman ja esineistön vetovoiman muutettua myös turismituloiksi. Kävijöitä tulee takuulla myös houkuttelemaan Helsinkiin sijoittuva uusi arkkitehtuuri- ja designmuseo.

Amos Rex on osoittanut, että ihmiset haluavat näyttelyiltä muutakin kuin staattisen katselijan roolin. Aktiivinen osallistuminen on mahdollista virtuaalitiloissa, joissa osallistuja saa itse myös vaikuttaa lopputulokseen tai haastaa oman ymmärryksensä rajat. Parhaimmillaan hyvä museo ja näyttely yhdistävät eri osa-alueita sekä tuovat toimivia ratkaisuja tulevaisuuteen. Tällaista ajatusta uusi arkkitehtuuri- ja desingmuseo tavoittelee olemalla yhteistyökumppani arkkitehtuurin ja designin toimijoiden, eri alojen ja käyttäjien yhteistyölle.

Museokortti on ollut upea innovaatio museoille. Se on tehnyt kulttuurista kaikille helposti saavutettavaa. Kortin vuosimaksulla pääsee liki 300 museoon ympäri Suomea. Museoissa käymisen kulttuuri on mullistunut ja siitä on tullut yhtä ”in” kuin esimerkiksi elokuvissa käynnistä. Kortin on hankkinut jo lähes 170 000 suomalaista. Museoissa tunnetaan jo kanta-asiakkaita, jotka käyvät lähes päivittäin. On syntynyt myös uusi vastavuoroisuuden kulttuuri; yleisö pääsee osallistumaan museoiden näyttelyihin jo suunnitteluvaiheessa. Museokortin julkaisun jälkeen museoissa käyminen on lisääntynyt Suomessa yli kolmanneksella. Korttiin ei ole käytetty lainkaan julkista rahaa. Tällaisia kulttuuria ja ymmärrystämme tukevia innovaatioita tarvitsemme lisää maahamme.

Virkeä maa tuntee oman historiansa ohella myös muiden historian. Parhaimmillaan voimme menneiden aikojen matkamuistojen kautta esitellä myös muille maille heidän omaa, ainutlaatuista historiaansa uusin silmin.


Kokoomus